On kevät
ja minä osaan rakastaa
olet kaunis suppusuu
joka toinen ilme luoksepääsemätön
joka toinen iloa täynnä
Katselen kuviasi
sinä olet minulle kuva
pakahduttava uni
sydämeni läpättää, olen nuori taas
Elämäni on ollut kohtalo
olen heittäytynyt kuin lastu
aallot ovat vieneet kauas
omalta rannalta
Nyt, ensimmäistä kertaa
tahtoisin valita
olen aina tiennyt, mitä kaipaan
koskaan se ei ole tiivistynyt ihmismuotoon
unessa sanon: "Minä haluan sinut"
silität käsivarttani
eikä ole mitään syytä herätä
enää koskaan
2 kommenttia:
Lola, Lo-lee-ta. Fire of my loins.
Anteeksi, en voinut sille mitään. Joskus on sellaisia hetkiä, ettei ensimmäisenä nouse marttyyripassio vaan H. Humbert, harhaan johdettu.
Nuoruus.
:P
-K.
Kyllä minä siihen senKIN mielestäni kirjoitin. Muuten olisin hullu.
Lähetä kommentti