keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Ymmärryksen kynnyksellä

Unien henkilöt esiintyvät pareittain. Miikka Ruokanen ja Matti Myllykoski esiintyvät yhdessä. Ruokanen on lyhentynyt kymmeniä senttejä ja lähdössä yliopiston virasta ulkomaille. Enochian Crescentin Viktor ja Wrath esiintyvät (aina) yhdessä. Ne unet ovat joka kerta tolkuttoman karmivia, mutta niin kiehtovia. Vielä samana yönä ehdin Kyyjoellekin. Maanviljelijäsukulainen Pertti Myyrä ja Nahorittareni pääsevät samaan pätkään. On 20 astetta lämmintä huhtikuussa ja Pertti on tulossa uimasta. Seisoo uimahoususillaan keskellä tuvan lattiaa. (Pertti Myyrä ei ui kylmässä vedessä eikä koskaan käytä uimahousuja - siitä tiedän, että olen unessa.) Keittiössä koirani sujauttaa notkean ruumiinsa kokonaan pakastimen alle, juustonpalan perässä, ja se pääsee sieltä vielä poiskin. Siinä ei ole juurikaan fantasiaa, sillä tuo eläin pystyy miltei mihin vaan, paitsi olemaan toimeton sohvaperuna. Myös H ja A ovat esiintyneet yhdessä hiljan, mutta eivät tuona yönä.

Pitäisi kerätä tilastotietoja unistaan. Luulen kyllä tietäväni, kuka esiintyy eniten ja kuka voimallisimmin. En ole koskaan ajatellut kovin paljon sitä, miksi unissani esiintyy säännöllisesti nuori poika, joka en ole minä eikä veljeni. Ne unet eivät ole vahvoja, eivät pakota pysähtymään muuta kuin sen äärelle, että miksi tuo poika on vähän joka paikassa ja usein ihan väärässä ajassa ja väärien ihmisten yhteydessä. Emme ole koskaan kahdestaan. Itse asiassa kyllä minä saatan tietää. Ilman mitään Freudin opetuslapsia saatoin itse löytää avaimen, juuri nyt.

Ei kommentteja: