torstai 29. elokuuta 2013

Kaupunkikauris

Turvassa kiskoilla: Japanilaisten urheiluautonväriset matkalaukut. Tilausajobussit Lasipalatsilla. Joku kuvaa Ståhlbergin patsasta, Kallio saa istua rauhassa. Työmailla hiljaiset miehet liiveissään. Koululuokka jonossa kuin hanhipesue, suojatiellä.

 

Katsoisinpa oikein silmin. Jättäisinpä voodoon ja flagellaation. Säästäisinpä silti hiomattomat kulmat.

tiistai 27. elokuuta 2013

Vapauden kulttuuri

Kaikki he tahtovat ihoa vasten
katsella leikkejä lastenlasten
ja vaikeisiin aamuihin hymyn
joka tulipallona valaisee maailman

Ilmapommituksissa revenneet talot
matalat ja huterat majat metsikössä
koruttomat kopit kylmässä betonissa
kesämökit pienelle käytölle jääneet...

Niitä he ovat yksin
          itsensä halaajat
                     peilien vangit
                               rauhattomat sielut markkinoilla

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tunteet

Laineilla lautta Latuska
kuin lastu vainen
makaan alasti laudoilla
kämmenet melana

Ilona seisoo rannalla vakavana
katselee järkiheittoa menoa
neuloo loputonta raitasukkaa
kuin lapamadolle kolttua

Kun aallot viskoo ees ja taas
taidan pelätä
vielä ei olla edes selällä
Latuska haukkaa vettä

Rannalla olevat eivät näe uppoamista
vaan muistavat Gennesaretia
kun kauhova uskalikko nousee pystyyn
ja tähtää kohti laskevaa aurinkoa

maanantai 19. elokuuta 2013

Kohtuun ei mahdu

Kultaiset hiukset heilahtivat pois

Kiipesin vuorelle katsomaan kaupunkia

Siellä hän vaeltaa muurahaisena

Ja ammennan vuoripurosta salattua vettä

 

Ei voi palata sinne mistä kerran lähti

Ei enää mahdu minnekään

Kun on avutonta ja hiljaista

Sen on vietävä kohti uutta, koskematonta

 

Silmät alkavat tottua maisemaan

Tuuli tuntuu jo tutulta

Ensi yönä tapaan vuoren ruhtinaan

Ja me juomme uudelle maailmalle:


Kasvojen kulta ei enää vaihdu suljettuun vihaan

Eikä silmät sammu kun en niitä enää näe

Mutta ihmiskeko on täynnä nuhjuisia enkeleitä

Yhtä paljaita ja täydesti hehkuvia kuin minäkin

 

Suuren ja ihmeellisen luo

On monen kivun mittainen matka

Polku on itse tallattava

Keskelle synkimpiä aarnioita

 

Vuoren ruhtinas ottaa tyhjän pikarin

Hän sanoo: «Älä tule ennen kevättä takaisin

Sinut on tehtävääsi valmistettu

Ja sinua suojaa käteni ja vuotesi

 

                        Käteni ja kovimmat vuotesi»

torstai 15. elokuuta 2013

Siellä päivä ei kulje koskaan pois

Kun oikaisen ja lavitsa huokaa
Tuumin: Tammiarkku mulle tuokaa
Ja pohjalle vähän olkia
Kaipaan lepoa ja rauhaa

Olen ajatellut yhden elämän verran
Kantanut häpeää yhden elämän verran
Pimentolassa ei laineet laula ja lyö
Vihdoinkin on hiljaista

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sitku

Sitten kun olen onnellinen

kirjoitan niin kuin Annikki, Bo ja muutama muu

eikä subjekti leviä mustana läikkänä

peittäen koko maiseman

 

Sitten kun olen onnellinen

te haluatte siitä palan

niin kuin naapurin lottovoitosta

tai säteilevästä auringosta

 

Pimentolassa sade ropisee ikkunaan

jokainen tuleva päivä on vähän käytetty

vielä ei ole kiire

mutta kohta on lähdettävä matkaan

tiistai 13. elokuuta 2013

Jesajan henki

Sinun kätesi ovat likaiset, kun kosketat häntä

olet etsinyt puhtautta tässä mielettömyydessä

eikä se ole vikasi vaan nimesi

siksi et voi pysähtyä

 

Jos näet paljon likaa

et ole mennyt enemmän harhaan

vaan tunnet puhtauden paremmin

toivot ettei muu enää kelpaa

                            sillä harmaa alue muuttuu pian veriruskeaksi

                            ja syntitaakka painaa kumaraan

 

Syvällä sisimmässä

on vain yksi tie

oletko valmis kulkemaan

vaikka se veisi ristille

maanantai 12. elokuuta 2013

Ihmeen hyvä kuitenkin

Ihmeen hyvä on kuitenkin

istua puisella penkillä

ja kuulla kun kerrot huonosta päivästäsi

hymyssä suin

 

Lintu on lentänyt pois

mutta lainaa lauluaan

viimeisen kerran

enkä tahtoisi sävelmästä luopua

 

Kun kauneus ihmisessä kasvaa

merkitsee kovin vähän kaikki muu

jos hyvä meissä lähtee kiertoon

Suurempi Suunnitelma toteutuu

 

Särkyköön sydän mahdottoman edessä

ja tarttukoon siihen, mikä on mahdollista

verille kynsittykin voi parantua

vaikka ihmeiden aika on ohi

sunnuntai 11. elokuuta 2013

XI

Etsi suru itsestäsi
Kipua ja häpeää suurempi
Tee kyynelistä leipä
Ja kulje omaa tietäsi

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Yön enkeli

Ei voi väittää etteikö tuulisi

Ei voi väittää ettenkö kuolisi tuhannesti

Ennemmin kuin tukahtuisin paskaan

Joka ei ole omaani


Ja silti en tahtoisi mitään muuta

Kuin koskettaa kuuta

Lämmitellä lainavalossa

Hetken ennen lopullista pimeää

 

Kuinka kauan tämä nahka ja nämä luut

Patona jaksavat pidellä piinaa

Ja kun hyöky lopulta vyöryy

Kappaleiksiko repeytyy hypokeimenon

 

Ei laiva koskaan saavu kuljettamaan pois

Ja purjehtijat iskeytyvät rantakallioon

tiistai 6. elokuuta 2013

Satumaa

Kaipaan takaisin unelmaan

jota nuori, autio sydän kantoi mukanaan

pelkojen ja toiveiden tuoksuun

pikkukaupunkien hiljaisilla kaduilla

 

Silloin oli aina syksy

ja kaikki vasta alussa

Iltaisin satoi usein

pisarat ropisivat nahkatakin hihalle

 

Istuin kynttilöillä valaistuissa huoneissa

junat veivät toiviomatkoille

ja sillat kutsuivat epätoivoon

kun kaikki päättyi aina salamaniskusta

 

Onko vielä mahdollista palata

vai ovatko vuodet sulkeneet portin

ja jään maailmojen väliin

yksin

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kaipuun viikate

Se muistaa vain hyvän:

Lämmittimen hehku syysiltana pimeän vaipassa
Kuumien päivien makinkärräys
Springsteen autossa, kirjojen lukeminen kaikkina vuosina

Hullu minä olen, kun vielä odotan sinua

Näen saunan ikkunasta
kuinka hän kävelee hitaasti kohti laituria
Musta on kuoleman väri


torstai 1. elokuuta 2013

Kuviteltu vastaantulo

Tule tähän hetkeen
ota vihani suuhusi
          Kun valot syttyvät iltaan
          voin ottaa vihasi

Pohjoinen ja etelä vaihtavat paikkaa
tuuli tuo tuoksuja
maasta jonne kaipaan
olen lähellä sinua vaikka en tavoita

Tähän hetkeen katoavat muistot
vuodenajat
pettymysten pitkospuut
arkana kuiskaan että pelkään