Harhailen hyllyjen väleissä etsimässä pelastusta. Haalin viisi runokirjaa; kiinalaista, venäläistä, suomenruotsalaista. Etsin pianomusiikkia, jonka kylmässä viimassa voisin lämmitellä. Palautan ne heti, kun tämä on ohi. Aurinko paistaa jotenkin varovaisesti, kun kuljen manskua takki auki. "Kerran laivat seilaa kohti tähtiä / kerran räjäytetään suuri käytävä / kerran sulatetaan aurat miekoiksi / kerran tyhmyritkin kelpaa Jumalan kynäniekoiksi"
En halua kuunnella huonoa musiikkia enää koskaan. Ostan paketillisen kidutettua eläintä ja vihreäksi värjättyä vettä, jonka kyljessä lukee "kevyt olo". Paketti sujahtaa runokirjojen väliin, pullo tuntuu kömpelöltä. Raitiovaunussa sekavaksi murjoutunut mies pitää monologia rumalla äänellä. Kuuntelen Baikonurin uudestaan ja uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti