Kerrostalossa naapureita ei juuri näe eikä kuule. Pari päivää sitten kuului ihmisääniä ja ihmettelin, että mitä ne möykkää. Kuusi tuntia myöhemmin huomasin, että olin unohtanut ulko-oven auki. Toisen seinänaapurin olen nähnyt joulukuisen muuton jälkeen kerran, toista en kertaakaan. Tänään ulos mennessäni tuli vastaan tutunnäköinen partasuu. Se katsahti isompaa koiraani ja näytti hyväntuuliselta. Sisälle palatessani tarkistin asian nimilistasta: Samassa rapussa asuu lahjakas muusikko, nouseva kyky, jonka keikalla olin joitain viikkoja sitten. Tuolla se alakerrassa siis elelee ja näppäilee kitaraansa, josta syntyy amerikkalaisenkuuloista musiikkia. Varasin kyseisen herran albumin kirjastosta. Vaivattomampaa olisi ollut kävellä muutama kerros alaspäin. Kuuntelen Cigarette Stumpin samantien.
(Mieluummin näin kuin että naapurissa asuisi kasarihevihirviö. Yhdessä ovessa lukee nimittäin Putaansuu, mutta muutettuani tarkistin, että euroviisuvoittaja asuu ihan toisella puolella kaupunkia.)
Muutama viikko sitten, kun olin yökerhossa, eräs tuttuni törmäsi ennalta tuntemattomaan matemaatikkoon. Paljastui, että he ovat seinänaapureita.
1 kommentti:
Hieno sattuma, hieno laulu.
E
Lähetä kommentti