lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantai

Luulin, että tänä vuonna pääsiäisen aika ei jättäisi jälkeä, mutta kiitän tästä kivusta. Mestarin ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta kuolemassa hänkin oli yksin, ja ehkä yksinäisyys on meidän aikamme kuolema. Kadut ovat hiljentyneet, yö saapunut. Katselen taivaalle. "Kuu kulkee hiljaa / yksin / ja unelmoi"

Tänään avautuivat taas reitit moniin suuntiin. Harmaa päivä työnsi räntää, näin arjen sisään, opin uuden kulman. Mutta sitten menin jonnekin pois, pimeyteen tai häilyviin varjoihin. Yritin tehdä kotini maahan, jossa tahtoisin olla vain käymässä. Juoksin karistaakseni kaiken pois. Juoksin vanhoja jälkiä: "It makes no difference how deeply seated may be the trouble, how hopeless the outcome, how muddled the tangle, how great the mistake. A sufficient realization of love will dissolve it all. (...) Intangible. Eternal. Without beginning nor end. The nameless, formless energy that permeates all living things." Eikä minun tarvinnut pelätä.

Mestari vei minut kuitenkin lopulta muistojen äärelle. Muistojen, jotka eivät koskaan toteutuneet. Eksyin maailmaan, jossa minun olisi pitänyt olla, kun olin nuori. Maailmaan, jossa te olitte, ettekä voi ymmärtää, kuinka kaipasin. Minun kädessäni olivat levyvihkot, joissa isähahmot lauloivat synkkiä laulujaan. Teidän käsissänne olivat toistenne kädet, halasitte, ja Suuri Tuuli puhalsi. Minun kädessäni oli sinietikettinen, ruskea pullo ja huusin: "Minä rakastan teitä kaikkia" - ja torilla varikset nauroivat. Teidän kätenne olivat puhtaat ja soivat. Te rakastitte. Mutta minä en ollut siellä. Kaipaanko aina sitä, mitä ei ollut? Se on autiutta. Ja mistä tämä nyt tuli, valohan oli minussa. Tämä tuli hänestä, jolle minulla ei ole vielä nimeä. Hän ei ollut paikalla kellokeskiviikkona, kun kuljimme exodusta, pääsemättä koskaan luvattuun maahan, mutta joku mainitsi hänet. Olen tavannut hänet vain kerran viime syksynä. Se oli ainut keskustelu koko teologivuotena, jossa oli jotain mieltä.

Minulla on toinen jalka toisella puolella ja toinen toisella, mutta tiedän, kummalla jalalla on paino.

Ei kommentteja: