Värjään aamumunani sipulinkuorilla, pääsiäinen ei ole ohi. Unessa oli polttarit ja irtovessanpönttö. Onko Aitolehti joku kirjallinen hahmo, kuulin kyseltävän. Paistoin mökin takassa makkaraa ja makkarat vain katosivat - salakäytäviin? Toisaalla ostin savukkeita ja myyjä oli niin tyly että menetin malttini. Kaupan ulkopuolella odotti peililasipäisten miesten porukka, johon myyjäkin kuului. Onneksi minäkään en ollut siinä yksin, vaan tukena oli joitain sukulaisia ja Haranin tytär. Selvittelimme välejämme kerrostaloasunnossa, jonka pohjaratkaisu oli sama kuin Liukkaalla Miehellä Lauttasaaressa. Ei se tosin niin siisti asunto ollut ja joku rikkoi pulloja lattialle. Koirani piti varoa tassujaan. Mitä siellä parvekkeella tapahtui? Oliko Ruutu taas hölmöillyt vai Balotelli? Ehkä se oli itsemurha-aie, japanilaisittain, kun kunnia on mennyt. Kaikki päättyi lopulta hyvin: Kukaan ei kuollut ja asiat sovittiin. Niinhän se elämässä yleensä menee.
Koira näkee murisevia unia sängyn alla. Samaan aikaan ambulanssi ajaa ohi. Vai onko se sittenkin jäätelöauto. Vaaleanpunainen nainen pyöräilee hiljaa. Päivä on kirkas kuin huomenna ajatukset. Olla elossa ja potkia - lastenkaltaiset löytävät Valtakunnan, eivät älykköangstaajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti