keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kohti kevättä

Pisarat napsahtelevat parvekkeen peltiin
Vastapäisillä kaiteilla eri värisiä valokaapeleita
Ja sisällä ihmiset joiden elämää minun ei tarvitse ajatella
Puhelin piippaa jouluntoivotusta - voin avata sen vähän myöhemmin
Olen kai kokonainen nyt juuri näin

Viimeiset päivät kotona - olen kiitollinen jokaisesta jonka sain
Muuttolaatikot vievät kohti uutta josta en vielä tiedä
Olen surullinen tietysti, ja yksin - kuinka ollakaan
Mutta ehkä elämässäni on vielä jotain jäljellä
Minä itse olen vielä jäljellä

En jätä taivaltani tuulien varaan
Mutta ehkä jonain päivänä
Minullakin on jotain minkä menettäminen sattuisi
Enemmän kuin yksinäisyys, enemmän kuin pelko kuolemasta
Elämästä alkamattomasta, surusaatosta suruttomasta

Ehkä näistä vuosista saan sanan
Jonka soisin jokaiselle
Päänsä alas painaneelle
Kyttyräänsä kivunsätein kantavalle
Eivätkä kirkon seinät kaikuisi tyhjyyttä

maanantai 23. joulukuuta 2013

"Because you already know that love is the only thing that has a chance against death. It causes us a lot of pain, but without it we feel isolated, untethered, lost in space."

-Gina (In Treatment, season 2)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulupuu

Olisitko minun joulupuuni

suudelmilla koristeltava

kaupungin tuulisilla kaduilla

rakkaus on jumala

 

Liekit lepattavat

henki on tulossa

tai valo sammumassa pakkaseen

Ruska-pullon kanssa

 

Halusin viimein sen rauhan

joka Suurtorilta kaikelle kansalle julistetaan

kirkkomaalle kannetaan puulaatikoita

jouluyönä Hamlet valitsee kohtaloaan

 

Olisitko minun joulupuuni

seppelein kutsutaan, seppelein unohdetaan

taivaan kynttilät koristelevat maan

ehkä pyyhkivät surun ihmisten kasvoilta

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen syksy

Viimeisten vuosien alle

puristuin, kuristuin

"Ihminen on kaunis"

sanoi muinoin äitini

Jokainen vastaantulija

oli musta enkeli

joka uhkasi nimeäni

 

"En voi olla muuta

kuin oma itseni"

Ikilause kulutti sieluni sileäksi

Ja kuitenkin arvoni ja elämäni

oli kaikki mitä minulla oli

 

Vuosien hyökyaaltojen alle

melkein upposin

Kukaan ei tarttunut käteeni

mutta näin korallit

joiden mukaan suunnistin

Näin hylkeitä ja merenneitoja

jotka tiesivät tien

kalliolle takaisin

 

"Saako halata"

oli melkein kuin saako palata

aikaan jolloin ihmiset

ottivat minut joukkoonsa

Yhä vapisten odotin tuomiota

jota ei tainnut enää tulla

 

Ehkä joku vielä jossain

näkee sydämeeni

kuulee minun ääneni

ja vastaa rukouksiini

Tahtoisin olla se mies

joksi Luoja minut tarkoitti

ja tahtoisin antaa parhaimpani

sille joka uskaltaa lähelleni

 

Annoin aikaa ensi keväästä

vielä seuraavaan

Aika tekee tekojaan

jos olemme valveilla

Tämä aika on paha

mutta tulee muuttumaan

Laitan kaikkeni hyvyyden varaan

ja tulen kerran voittamaan

perjantai 29. marraskuuta 2013

Elämä virtaa kuin veri

Ja minä olen maailmassa

Kuin en koskaan muualla olisi ollutkaan

 

Miksi puolikkaiden pitäisi näyttää kokonaisilta

Miksi sydämen haava pitäisi kätkeä

Karpalot jumppasaleilla ovat samaa suolaista vettä

Jota taivas työntää syysiltaisin, ja silmämme

torstai 28. marraskuuta 2013

Ei enää yhtään Mulon Mantaa minun elämääni

Olkoon matka miten pitkä tahansa, aion sen kävellä

Jokainen talo on seurojentalo ja jokainen laulu sydämen laulu

Ehkä Santra tulee jo ensi perjantaina

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Minä olen kaatunut puu

jonka juuret ilmaan kietoutuu

mutta se ei voi estää

kasvamasta ylöspäin

kohti valoa

tiistai 22. lokakuuta 2013

Väliraportti

Kuten olette huomanneet, iltojen pimetessä Barabbaantosi on hiljentynyt. Jatko on mietinnässä. Pysykää kuulolla, tiettyjä muutoksia on ilmassa. Joka tapauksessa haluan kiittää kaikkia lukijoita kuluneista vuosista.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

"And it was morning.
And I found myself mourning, for a childhood that I thought had disappeared.
I looked out the window
And I saw a magpie in the rainbow, the rain had gone,

 I'm not alone, I turned to the mirror, I saw...
You, the child, that once loved.

The child before they broke his heart,
Our heart, the heart that I believed was lost

Hey, you surprised? more than surprised
To find the answers to the questions
Were always in your own eyes

Do you realize,

That you could have gone back to her,
But that would only be

Retracing all the problems that you ever knew,
So untrue,
For she's got to carry on with her life

And you've got to carry on with yours.

So I see it's me, I can do anything

And still the child,
'Cos the only thing misplaced was direction
And I found direction.
There is no childhood's end
There is no Childhood's End
You are my childhood friend, lead me on

Hey you, you've survived,

Now you've arrived, to be reborn

In the shadow of the magpie.

Now you realise
That you've got to get out of here.
You've found the leading light of destiny

Burning in the ashes of your memory,
You want to change the world?
You'd resigned yourself to die a broken rebel,
But that was looking backward
Now you've found the light.

You the child that once loved,

So I see it's me, I can do anything
And still the child.
'Cos the only thing misplaced was direction

And I found direction.
There is no childhood's end
You are my childhood friend, lead me on..."


Marillion: Childhood's End?

torstai 29. elokuuta 2013

Kaupunkikauris

Turvassa kiskoilla: Japanilaisten urheiluautonväriset matkalaukut. Tilausajobussit Lasipalatsilla. Joku kuvaa Ståhlbergin patsasta, Kallio saa istua rauhassa. Työmailla hiljaiset miehet liiveissään. Koululuokka jonossa kuin hanhipesue, suojatiellä.

 

Katsoisinpa oikein silmin. Jättäisinpä voodoon ja flagellaation. Säästäisinpä silti hiomattomat kulmat.

tiistai 27. elokuuta 2013

Vapauden kulttuuri

Kaikki he tahtovat ihoa vasten
katsella leikkejä lastenlasten
ja vaikeisiin aamuihin hymyn
joka tulipallona valaisee maailman

Ilmapommituksissa revenneet talot
matalat ja huterat majat metsikössä
koruttomat kopit kylmässä betonissa
kesämökit pienelle käytölle jääneet...

Niitä he ovat yksin
          itsensä halaajat
                     peilien vangit
                               rauhattomat sielut markkinoilla

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tunteet

Laineilla lautta Latuska
kuin lastu vainen
makaan alasti laudoilla
kämmenet melana

Ilona seisoo rannalla vakavana
katselee järkiheittoa menoa
neuloo loputonta raitasukkaa
kuin lapamadolle kolttua

Kun aallot viskoo ees ja taas
taidan pelätä
vielä ei olla edes selällä
Latuska haukkaa vettä

Rannalla olevat eivät näe uppoamista
vaan muistavat Gennesaretia
kun kauhova uskalikko nousee pystyyn
ja tähtää kohti laskevaa aurinkoa

maanantai 19. elokuuta 2013

Kohtuun ei mahdu

Kultaiset hiukset heilahtivat pois

Kiipesin vuorelle katsomaan kaupunkia

Siellä hän vaeltaa muurahaisena

Ja ammennan vuoripurosta salattua vettä

 

Ei voi palata sinne mistä kerran lähti

Ei enää mahdu minnekään

Kun on avutonta ja hiljaista

Sen on vietävä kohti uutta, koskematonta

 

Silmät alkavat tottua maisemaan

Tuuli tuntuu jo tutulta

Ensi yönä tapaan vuoren ruhtinaan

Ja me juomme uudelle maailmalle:


Kasvojen kulta ei enää vaihdu suljettuun vihaan

Eikä silmät sammu kun en niitä enää näe

Mutta ihmiskeko on täynnä nuhjuisia enkeleitä

Yhtä paljaita ja täydesti hehkuvia kuin minäkin

 

Suuren ja ihmeellisen luo

On monen kivun mittainen matka

Polku on itse tallattava

Keskelle synkimpiä aarnioita

 

Vuoren ruhtinas ottaa tyhjän pikarin

Hän sanoo: «Älä tule ennen kevättä takaisin

Sinut on tehtävääsi valmistettu

Ja sinua suojaa käteni ja vuotesi

 

                        Käteni ja kovimmat vuotesi»

torstai 15. elokuuta 2013

Siellä päivä ei kulje koskaan pois

Kun oikaisen ja lavitsa huokaa
Tuumin: Tammiarkku mulle tuokaa
Ja pohjalle vähän olkia
Kaipaan lepoa ja rauhaa

Olen ajatellut yhden elämän verran
Kantanut häpeää yhden elämän verran
Pimentolassa ei laineet laula ja lyö
Vihdoinkin on hiljaista

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sitku

Sitten kun olen onnellinen

kirjoitan niin kuin Annikki, Bo ja muutama muu

eikä subjekti leviä mustana läikkänä

peittäen koko maiseman

 

Sitten kun olen onnellinen

te haluatte siitä palan

niin kuin naapurin lottovoitosta

tai säteilevästä auringosta

 

Pimentolassa sade ropisee ikkunaan

jokainen tuleva päivä on vähän käytetty

vielä ei ole kiire

mutta kohta on lähdettävä matkaan

tiistai 13. elokuuta 2013

Jesajan henki

Sinun kätesi ovat likaiset, kun kosketat häntä

olet etsinyt puhtautta tässä mielettömyydessä

eikä se ole vikasi vaan nimesi

siksi et voi pysähtyä

 

Jos näet paljon likaa

et ole mennyt enemmän harhaan

vaan tunnet puhtauden paremmin

toivot ettei muu enää kelpaa

                            sillä harmaa alue muuttuu pian veriruskeaksi

                            ja syntitaakka painaa kumaraan

 

Syvällä sisimmässä

on vain yksi tie

oletko valmis kulkemaan

vaikka se veisi ristille

maanantai 12. elokuuta 2013

Ihmeen hyvä kuitenkin

Ihmeen hyvä on kuitenkin

istua puisella penkillä

ja kuulla kun kerrot huonosta päivästäsi

hymyssä suin

 

Lintu on lentänyt pois

mutta lainaa lauluaan

viimeisen kerran

enkä tahtoisi sävelmästä luopua

 

Kun kauneus ihmisessä kasvaa

merkitsee kovin vähän kaikki muu

jos hyvä meissä lähtee kiertoon

Suurempi Suunnitelma toteutuu

 

Särkyköön sydän mahdottoman edessä

ja tarttukoon siihen, mikä on mahdollista

verille kynsittykin voi parantua

vaikka ihmeiden aika on ohi

sunnuntai 11. elokuuta 2013

XI

Etsi suru itsestäsi
Kipua ja häpeää suurempi
Tee kyynelistä leipä
Ja kulje omaa tietäsi

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Yön enkeli

Ei voi väittää etteikö tuulisi

Ei voi väittää ettenkö kuolisi tuhannesti

Ennemmin kuin tukahtuisin paskaan

Joka ei ole omaani


Ja silti en tahtoisi mitään muuta

Kuin koskettaa kuuta

Lämmitellä lainavalossa

Hetken ennen lopullista pimeää

 

Kuinka kauan tämä nahka ja nämä luut

Patona jaksavat pidellä piinaa

Ja kun hyöky lopulta vyöryy

Kappaleiksiko repeytyy hypokeimenon

 

Ei laiva koskaan saavu kuljettamaan pois

Ja purjehtijat iskeytyvät rantakallioon

tiistai 6. elokuuta 2013

Satumaa

Kaipaan takaisin unelmaan

jota nuori, autio sydän kantoi mukanaan

pelkojen ja toiveiden tuoksuun

pikkukaupunkien hiljaisilla kaduilla

 

Silloin oli aina syksy

ja kaikki vasta alussa

Iltaisin satoi usein

pisarat ropisivat nahkatakin hihalle

 

Istuin kynttilöillä valaistuissa huoneissa

junat veivät toiviomatkoille

ja sillat kutsuivat epätoivoon

kun kaikki päättyi aina salamaniskusta

 

Onko vielä mahdollista palata

vai ovatko vuodet sulkeneet portin

ja jään maailmojen väliin

yksin

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kaipuun viikate

Se muistaa vain hyvän:

Lämmittimen hehku syysiltana pimeän vaipassa
Kuumien päivien makinkärräys
Springsteen autossa, kirjojen lukeminen kaikkina vuosina

Hullu minä olen, kun vielä odotan sinua

Näen saunan ikkunasta
kuinka hän kävelee hitaasti kohti laituria
Musta on kuoleman väri


torstai 1. elokuuta 2013

Kuviteltu vastaantulo

Tule tähän hetkeen
ota vihani suuhusi
          Kun valot syttyvät iltaan
          voin ottaa vihasi

Pohjoinen ja etelä vaihtavat paikkaa
tuuli tuo tuoksuja
maasta jonne kaipaan
olen lähellä sinua vaikka en tavoita

Tähän hetkeen katoavat muistot
vuodenajat
pettymysten pitkospuut
arkana kuiskaan että pelkään

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Järkäleeksi joskus

Näen unia kansainvälisistä selkkauksista ja jonkun toisen lapsuusmuistoista, joissa maissipelto palaa. Ensimmäinen  lähti siitä, että minut lavastettiin myymälävarkaaksi Kyyjoen osuuskaupassa, mutta taustalla oli lopulta kemiallisten aseiden kehittäminen. Olin vahingossa nähnyt liikaa. Maissipeltopojan isä taas piiskasi poikansa, vaikka minä olin syyllinen paloon. Kun on lapsena syyllinen johonkin, joku muu saa kärsiä, ja kun aikuisena ei ole syyllinen, syytetään. Niinkö se menee? Kärsiikö lapsuuden rikoksista ikuisesti, jos ei ole saanut rangaistusta silloin? Kunpa elämä olisi oikeudenmukaista ja asioista puhuttaisiin.

       Mahdoton rakkaus ei voi tulla mahdolliseksi
       Seinät joustavat kunnes ne tulevat vastaan
       Ja siinä on alkupiste
       Se minkä olisi pitänyt olla aina

       Yksinäisyys käy helpommaksi

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Alku

Toivoisinko hänen olevan täällä
Pohjoistuuli käy rantaan
Luen hyyskässä Lefan säkeitä
Lopetan kituvan linnunpoikasen puukalikalla

            se on niin pieni ettei sellaista voi oikein edes olla

Toivoisinko hänen olevan täällä
hätkähdyttämässä minua
aina uudestaan

            maailman pienimmän linnun kärsivin poikanen

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Muisto toisenlaisesta elämästä

Kun pelkään kassajonossa
yhtäkkiä ajattelen sitä katsetta
enkä pelkää enää

Se katse ei vaatinut mitään
se katse ei luvannut mitään
silmät kuin auringot

Se hoiti kaikki haavani
sain voimani ja uskoni
jätin taakseni toisenlaiset katseet

Sen ainoan kerran
yksiössä jossa ei ollut yhtään ylimääräistä kulmaa
minut hyväksyttiin

Joku puoliksi tuntematon
ohikulkumatkallaan
piti itsestään ja hetken minusta

Siitä on ehkä yhdeksän vuotta
kun minua katsottiin niin
elämäni katosi kun katse katosi

Siitä saakka
ylläni on ollut varjo ja taakka
olen etsinyt katsetta läheltä ja kaukaa

Siinä ruokakaupan kulmalla
kun ihmiset kantavat jäätelöä ja mansikoita
yhtäkkiä tajuan

että näin ei voi jatkua

torstai 6. kesäkuuta 2013

Jatkoa edelliseen

Pitäisikö parvekkeen kuivunut kanerva kastella
Pitäisikö kattaa lautasliina yhdelle
"Kuka päättää ketkä saa onnistua?"
Viileä tuuli tuoksuu vereltä
Ja päiväkodin lapset ovat pihalla huomenna taas

Tahdoin tuntea tuoksun syreenin ja neilikan
Tahdoin hajuvesien tuoksuissa nähdä unia
Tahdoin löytää oman elämäni uudestaan
Ei siihen ole liian kallista hintaa

Olet siellä jossain, ehkä jonkun toisen
Suon sen sinulle, vaikka yksinäisyys on usein suo
Minulla on koti joka on aina minussa
Ja toivon että löydät omasi
Ennen kuin ilta saapuu

Ja silti kun kuulen puhelimeni äänen
Toivon ettei se ole keneltäkään toiselta
Ei edes sellaiselta
Jota ehdoitta rakastan

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Hyvyyttä on aika paljon

Tänään oli koulujen päättymispäivä, helteinen. Asuntoni oli liian kuuma ja kotini lähellä olevat harvat nurmikkokaistaleet nuoriso oli vallannut. Televisiosta tuli nuorisomusiikkikonsertti, jonka sisältöä en ymmärtänyt: Ala-asteikäinen poika lauloi eläytymättä ja nuotin vierestä aikuisten rutiinilla tekemää nihilististä tanssimusiikkia. Sitten siellä esiintyi se kahden naisen näennäisfeministinen yhtye, jolla on kyllä ihan hyvin kirjoitettuja ja ajateltuja sanoituksia. He esittivät kappaleen nimeltä "Jeesus ei tule, oletko valmis". Yhteiskuntakriittisen pääsanoman ohella se oli ilmiselvästi avarakatseista gospelia. Vilkaisin huvikseni internetin pelottavasta maailmasta, mitä siitä oli sanottu. Konserttipaikan omistava herätyskristillinen vaikuttaja oli yrittänyt estää kappaleen esittämisen Tampereella. Kappaleen nimi oli ilmeisesti hänelle liikaa. Hän ei nähnyt sitä 2010-luvun ihmisen hätähuutona niin kuin osa kuuntelijoista. Sama henkilö oli aiemmin estänyt Alice Cooperin (joka myös on tunnettu kristillistä yhteyksistään) konsertin.

Suomalaiset ovat kummallisia. Toisaalta usein tulee hyvin lämmin olo. Seuraavaksi luin uutisen, jossa joku oli ajanut kehätietä väärään suuntaan ja haastateltava asiantuntija (en nyt enää muista mistä virastosta) kommentoi, että se on ymmärrettävä virhe, jonka voi tehdä muutkin kuin vanhukset tai päihtyneet. Kommenttiosiossa tuntematon autoilija tietysti lynkattiin aivottomaksi idiootiksi. Seuraavassa uutisessa bussissa rasistisesti huudelleelle joku kanssamatkustaja oli ostanut matkalipun ja huutelija oli pyytänyt anteeksi käytöstään. Lämmintä oloa ei vähentänyt se, että kommenttiosion kyynisimmät epäilivät tilanteen todenmukaisuutta.

Tänä päivänä, kun Suvivirsi kaikui koulujen päättymisen kunniaksi, tuli tietysti mieleen keskustelu siitäkin aiheesta. Tuntematta keskustelua tarkemmin ja ottamatta kantaa esimerkiksi uusateistien tai äärikristittyjen kannanottoihin, tuli ensimmäiseksi mieleeni kompromissi. Voimakkaan uskonnolliset ilmaukset voisi tarvittaessa korvata esimerkiksi ilmauksilla 'Elämä' tai 'Luonto', jotka jokainen voi tulkita omasta viitekehyksestään käsin. Virren sanoma ei ymmärtääkseni ole se, että pitäisi uskoa johonkin, joka ei itselle näyttäydy totena, vaan siinä selvästikin kurkotetaan yli ihmisen banaalin arkikokemuksen kohti materiaalista todellisuutta syvempää. Kohti sitä hyvää, joka on meidän ympärillämme ja ulottuvillamme, mutta jonka helposti unohdamme. Olisi sääli, jos niin korkea käsitys ihmiselämästä kilpistyisi sanojen tarkkarajaisiin merkityksiin. Toisaalta en kylläkään kannata minkäänlaista taiteen tai uskonnon sensuuria. Yhtä hyvin kristilliset tahot voisivat vain pitää enemmän esillä uskonnollisen kielenkäytön kielipelimäisyyttä ja uskonnollisten ilmaisujen tilapäis- ja työkäsiteluonnetta.

Kaiken kaikkiaan tämän päivän satunnainen ja hyvin vaillinainen otanta vahvistaa aikaisempaa käsitystäni suomalaisista ihmisistä. Se sisältää paljon ristiriitoja. "Hyvyyttä on aika paljon", lauloi Ylppö levyllä, jonka yhteiskunnallisuutta ja filosofisuutta kritisoitiin naiiviudesta ja pinnallisuudesta. Kriitikot olivat osittain oikeassa, mutta Ylpön rehellisyys ja lakoninen pelkistäminen sisälsi paikoin hyvinkin syvää elämänymmärrystä. Hyvyyttä on aika paljon - sen helposti unohtaa yhteiskunnallisessa ilmapiriissä, jossa vähemmistöt on ajettu ahtaalle ja yleistä keskustelua hallitsevat ennakkoluulot ja tietämättömyys.

Jokainen aika on kai ristiriitainen, ja ehkä ristiriitaisuuden ymmärtäminen kertoo siitä, että ettei kulje täysin laput silmillä. Minähän tietysti usein kuljen tunteiden aallokoissa näkemättä kovinkaan laajasti. Niin kuin kaikki muutkin, joilla on tunteet. Mutta "hyvyyttä on aika paljon", sen minäkin näen. Samaan aikaan näen, että kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä on paljon, mutta entä sitten? Tämä on kaukana paratiisista ja niin sen kai täytyykin olla, mutta miksi emme voisi iloita siitä hyvästä, mitä on. Kun tarkastelen ihmisiä ympärillä ja ihmisiä, jotka ovat luomassa tätä yhteiskunnallista ilmastoa, tietyistä uhkista ja kammottavuuksista huolimatta näen toivoa. En usko, että Jeesuksella on vielä suurempaa syytä tulla takaisin.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Sunnuntailapsi

Kultatukan päiviä
joina voisi uskoa ihmeisiin
että kuolleetkin heräävät henkiin
Lumi maassa, varhaisperuna suussa
eikä tarvita aurinkoa
valaisemaan näitä huoneita

Vuosien talvien likaiset sydämet
ehkä saa vielä puhtaaksi
valkea hohtaa kuin enkeli haudalla
Mahdumme taas rinnakkain
tälle tielle joka ei ole koskaan
ollut oikea tie

En tule hyvällä muistamaan menneitä vuosia
mutta voisitko olla tänään ja huomenna
pelkkää kultaa ja puhdasta tulta
ja jos et voi niin voisitko mennä
kääntymättä

lauantai 23. helmikuuta 2013

Retrospektio

Yritän selvittää, mitä noin kuukauden hiljaisuuden aikana on  tapahtunut, kun en sitä itsekään tiedä. Todennäköisesti ei juuri mitään, mutta haluan olemattomuudellekin suuntaviivat. Apuvälineenä toimii päiväkirja, jota oletan kirjoittaneeni lähes päivittäin. Tapanani ei ole olla retrospektiivinen. En koskaan lue, mitä kirjoitan, vaikka varmasti syytä olisi, että ymmärtäisin paremmin, mitä elämässäni tapahtuu. Aika hyödytöntä on ymmärtää pehmeäseinäisestä huoneesta tai kiikkustuolista käsin, mitä tapahtui keskellä talvea 2013. Koska Barabbaantosi ei koskaan ole ollut kirjoittajan henkilökohtaista elämää raportoiva blogi, vaan tarkoitus on ollut jossain ihan muualla, rajoittuu autenttisuus niin, että otan jokaisesta merkinnästä alun ja lopun. En tiedä, mitä tapahtuu, mutta ehkä yritän piirtää jonkinlaista karttaa. Se kai sanojen tehtävä on (päässä soi etäisesti vanhan oppi-isän puhelauluääni).

29.1: "Herään tukka silmillä uskomattomaan huutoon."
"Onneksi oli edes se uni. Niiden avulla jaksan silloin, kun on muuten hankalaa."
30.1: "Ahdistus, vapautus, tasapaino. Tämä on perin mielenkiintoista."
"Olen mielelläni ihmisten kanssa, kunhan se tapahtuu omilla ehdoillani. Lipeän niistä helposti eikä se ole hyvä."
31.1: "Näen tässä tiivistetysti kolme kolme linjaa, mutta en tiedä niiden suhteesta. Nämä näen siis hänen eri suhtautumisissaan minuun."
"Muutama kuukausi on maksimi."
1.2: (puolitoistasäkeistöinen rap-läppä, joka toimii vain räpättynä)
2.2: "En nyt näinä päivinä ehdi ja jaksa juurikaan kirjoittaa. En ehkä edes osaa tai halua."
"Vitutus, ja itsetunto nollassa, päänsärkykin alkoi."
3.2: "Emme taas osanneet. Voi helvetti sentään."
"Missä on Kultatukka? Kenen kanssa vietin viikonlopun?"
5.2: "Turha kai sanoakaan, että ei tuo sunnuntai jäänyt noin."
"Lupaa taistella. Pelottaa pelottaa."
6.2: "Eipä tämäkään päivä ole helppo. Päässä pyörryttää."
"Alan olla jonkin verran huolissani kunnostani. Auttaisiko, jos suurentaisin aamiaista?"
7.2: "Ei tätä ole kovin helpoksi tehty. Älä kysy mitään."
"Hiljaisuudessa soi kaikki maailman laulut, kauniisti ja taiten kirjoitetut sanat."
10.2: "Perjantaina olin kovin väsynyt. Minulla on stressiongelma."
"Ehkä reagoinnit tilanteissakaan eivät ole niin voimakkaita tai negatiivisia, kun asiat eivät tule yhtäkkiä, ikään kun niitä ei olisi koko ajan olemassa."
13.2: "Kirjoittaminen on jäänyt. Sumussa mennyt alkuviikko. Nyt olen vähän enemmän elossa, vaikka paavi eroaa virastaan ja ulkona tihuttaa vettä."
14.2: "Hampaankolossa olevat asiat on selvitettävä ensin, koska ne tulevat joka paikkaan."
"Älä suostu mihinkään ennen kuin asiat on selvitetty!"
16:2: "Kun olin lopettelemassa saunomista ja vielä alasti, joku ropeloi lukkoa ja astui ovesta."
"Uskon seksiin, uskon uniin, uskon onnistuneeseen kohmeloon. Ne ovat shamaanimatkoja."
18.2: "Pitäisi luopua kaikesta, karsia elämästään kaikki joutavat ärsykkeet, jotka vievät tilan todelliselta."
"Hän on niin kaukana valaistuneesta, ettei hänestä ole opettajaksi. Kun olin itse pimeydessä, Yrjänä oli liian ylevä."
19.2: "Herätys 8.15, koska Y aamutelevisiossa 8.19. Puhelin unohtuu takin taskuun, kun olen iltamyöhällä käynyt kellon kanssa väijyen Siwasta suklaanougatjäätelöä."
"Iloitsen vähästä, sellaisesta, mistä en aikanaan osannut. Mikään ei ole itsestäänselvyys enää. Ja Seitsentahokas on uuden levyn paras laulu."
20.2: "Puhuin pojille, unessa puhuin pojille. Teresan kirja kassissa viinojen tilalla, matkalla muualle."
"Oikeastaan odotan jo huomista."
21.2: "Jotenkin sitä tilannetta ei vain tule, mitä toivon ja odotan."
"En usko, että haluaisit, mutta minulla on avain."

En tosiaan lukenut niitä välissä olevia rivejä. Voi olla, että tämä vääristää. Luultavasti ensimmäisissä lauseissa näkyy ajattelemaan ja kirjoittamaan ryhtymisen hankaluus. Ikään kuin olisin ensin lastu laineilla, tunteet tulevat, asiat tapahtuvat. Sitten lopussa olen selvästi itseni herra, toimiva subjekti. Mielenkiintoinen kaava. Tämä vahvistaa ajatusta asioiden käsittelemisen psykologisesta merkityksestä. Ja siitä, että mitään hiljaisempaa elämää ei ole.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Oletko koskaan halannut lintua?

Nukahdan hymy huulillani. Näen unia linnuista. Huolehdin lintuperheestä, mutta ne pääsevät minulta liian lähelle tietä. Osa poikueesta meinaa jäädä auton alle ja sitten niitä uhkaavat muut eläimet, lähinnä kai kissat. Kuin ihmeen kaupalla kaikki säilyvät hengissä. Linnut ovat mukavia. Ne eivät ole ihan pieniä, vaan ehkä hanhia. Niiden kanssa voi kommunikoida niin kuin ne olisivat ihmisiä, vaikka minä en ole mikään pyhimys. Kun herään, kädessäni on sulka.

torstai 24. tammikuuta 2013

Jaettu kaupunki

Runoilijat ennustavat sään
meteorologit tuovat hymyillään rakkauden

Tule minun luokseni ja laula
se laulu, jota ei ole
aloitetaan tarina, toisille kirjoitettu
  
Yön tahrat ryppyisissä lakanoissa
Unta vai unettomuuttako tämä oli?

Tulen sinulle leutona iltana
luen ääneen viisaita kirjoja
katsellaan ikkunasta lumisateessa kulkijoita

Anna minulle armosi, Herra
vaikka minulla ei ole mitään

Anna minun toivoa
kun suortuvat kaartuvat otsallasi
ja silmäsi ylistävät yksinäisyyttä
meidän kummankin ainutta kotia

Torjutaan pimeät sylit
ja väärä varmuus
etsitään Saatanan naamarit
Jumalan kasvojen edestä

                         ...Ja revitään ne
                                      Revitään kaikki rikka ja puolet puutarhan kukista
                                               Yhden ja kolmen tieltä