Nämä aamut yksin
nämä kesäpäivät ennen kesää
suojatieviivojen häikäisevä kirkkaus
kolmetoistavuotiaat vatsat paljaina
syksyntuoksuiset mollisävelet
keltainen kukkameri
kirjat, jotka odottavat nälkäistä lukijaa
En enää näe unia toisista
estradi on rakennettu minulle
kaupungit ja metsät lavasteina
elämälle, joka ei katoa milloinkaan
Vapaus on ihmismeressä
silmissä, jotka katsovat sisäänpäin
valon paljastamissa uurteissa
kotiin jätetyissä takeissa ja aurinkolaseissa
Olen niin valkea, että enkelit näyttävät likaisilta
Nämä hetket tahdon pitää
tehdä niistä kokonaisen ihmisen
kaikki kiitää kuin laulu ja tuuli
ja iltaisin lämmittelen käsiä tuhkassa
Luulin olevani marraskuu
luulin olevani yö
se olikin joku muu
tai kalpea varjo vain
Suutelen pehmeää maata
porttini ovat avoimet
Täydellisyyden tulla
2 kommenttia:
Luulin kauan marraslapseksi - minäkin, sinuakin.
Ehkä ei olla syysyönä syntyneitä kumpikaan. Ei näinä päivinä.
-K.
Uskon, että ihminen voi muuttua. Kesän lapsia Katri Helena -mielessä meistä ei onneksi voi tulla. :)
Lähetä kommentti