Unet.
Punainen, käytetty Volvo. Etupuskuri ja -lamput paskana. Lapset ovat tyytymättömiä. Se ostettiin, sillä on pärjättävä. Äiti lähti Ruotsiin perheen autolla, eikä palaa.
Mentiin jäätä pitkin tavaroiden kanssa. Jää oli ihan heikkoa, sen sai kantapäällä rikki. Tuntemattomat kauempana kastelivat jalkansa, kun toinen koipi vähän väliä upposi. Mietin, pitäisikö ryömiä. Isäni tuli vastaan melkein leijumalla. Hänellä oli upeat 70-luvun rytkyt, istuvuutta ja leveitä lahkeita. Hän oli pitkä ja solakka kuin veljeni joensuulaiskaima. Gaselli. Ketään muuta jää ei kunnolla kantanut, mutta hänet se kantoi. Isä oli niin kuin sankari, heeros.
Ihmettelen vähän uniani, kunnes ymmärrän, etteivät ne liitykään vanhempiini, vaan eiliseen. Toisen huomioimiseen. Minä voin olla se heeros, jos vain saan olla. "Hex index perkele!"
(Ja kolmannessa pelaan jalkapalloa KuPSin edustusjoukkueessa, isossa roolissa, joukkueen moottorina. Olen hyvä, mutta teen myös paljon virheitä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti