tiistai 29. toukokuuta 2012

Rauha

Tänä iltana pilvet ovat kauniita, vaaleanpunaista hattaraa ja syvänsinisiä vuoria. Tai sumuinen järvimaisema. Kaikki on liikkumatonta, vain ääretön syvyys. Hyvyys viiltää kuin lapsen ensimmäinen kohmelo. Kuulen kaikki äänet kuin ensi kertaa. Suren sitä, mitä ei ollut. Iloitsen siitä, että suren.

Kun kaikki hiljenee, huomaa, miten jatkuvasti tuulet repivät eri suuntiin. Kunpa saisi rauhan. Päiviin, tiheisiin hetkiin, yllättäviin törmäyksiin. "Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman" -siinä puhutaan sisäisistä sodista ja levottomuuksista.

Ei kommentteja: