Tänään kävelin. Kaupoissa ei ollut mitään, mutta terminaali kylpi usvassa ja ihmiset lastasivat juomapakkauksiaan autoihin. Suurin osa oli vasta lähdössä. Minä en ollut menossa enkä tulossa.
Kun kävelin kohti kirjastoa, tajusinkin olevani antikvariaatissa, jossa en ollut käynyt koskaan ennen. Olin harhautunut väärälle kadulle. Kädessäni oli kirja nimeltä Täydellisyyden tie. Elämäni on ollut kaukana täydellisestä viime aikoina. Olen nukkunut koiranunta, aamut ovat olleet kovin outoja. Päässä soi uudet laulut.
Ehkä minä kävelen huomennakin. Normaalisti en ole mikään kävelijä, vaan menen yhdenkin pysäkinvälin mieluummin kyydissä, ja koiran kanssa juoksen enkä tallustele. Olen ajatellut, ettei käveleminen mitään liikuntaa ole tämänikäiselle ja -kuntoiselle.
Nyt ei ole normaalisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti