Olen kirjoittanut suurimman osan tämän vuoden merkinnöistä pienellä
kosketusnäyttöpuhelimella. Päiväkirja taas siirtyi kokonaan sähköiseksi
jo viime kesänä. Kirjoitan kaikissa yleisimmissä asennoissani: selälläni
sängyssä tai sohvalla, istuen liikennevälineissä tai luentosaleissa sekä
pysäkeillä seisten. En minä kirjoita kovin paljon, mutta riittävästi,
että sillä on vaikutusta asioihin. Onneksi en kirjoita juurikaan
tulevaisuudesta, profetoi. Kirjoituksilla on paha tapa toteutua.
Nyt olen ostamassa uutta kirjoituskonetta. Kutsuvat niitä nykyisin
tableteiksi. Nykytekniikka ei kylläkään ole mielestäni ihan
ajanmukaista, vaan kehitys laahaa kaukana siitä, mitä se voisi olla. Jos
tällä pallolla on vielä mahdollisuuksia, luulen, että ne avautuvat
tulevaisuuden teknologian kautta. Jos ihminen siirtyisi muistikortille,
olisiko se kehitystä vai kauhistusta? Luultavasti olisi kamalaa muistaa.
Inhimillinen muisti on armelias. Toisaalta se on aika tarkka erilaisten
nöyryytysten taltioimisessa. Häpeä ei unohdu. Ei tosin sekään, jos on
nähnyt Jumalan.
Olen kohdannut Jumalan unessa. Se tapahtui 2000-luvun alkupuolella.
Asuin silloin Vantaalla. Päiväkirja saattaisi muistaa tarkemmin.
Jumalalla ei ollut mitään fyysistä hahmoa, joten en varsinaisesti nähnyt
häntä/sitä. Ei hän kuitenkaan pelkkää energiaakaan ollut. Hän sanoi
minulle yhden lauseen: "Sinun pitää iloita elämästä." Se ei ollut
lainkaan latteaa, vaan ymmärsin täysin, miksi hän sanoi niin. Oli se
pelottavaakin. Vaatimus tuntui todella kovalta. Se oli nimenomaan
vaatimus eikä mikään positiivinen oivallus, sillä en ollut tottunut
näkemään elämää niin. Miten on, Jumala, kuinka hyvin olen oppinut?
1 kommentti:
Enpä olisi osannut epäillä, että Jumala onkin vandaali.
Tänään opin uutta =)
-K.
Lähetä kommentti