Nämä verkkolehtien uutisten alapuolella olevat kansalaisten vessakirjoitukset eivät varsinaisesti lisää uskoa ihmiseen tai demokraattisen järjestelmän toimivuuteen.
Kun urheilija sairastuu keuhkokuumeeseen eikä pysty osallistumaan arvokilpailuihin, kirjoittelijat haukkuvat urheilijan. Siinä sivussa menevät lääkärit ja urheiluliitot. Ja todetaan vielä lopuksi, ettei itse olla sairastettu neljäänkymmeneen vuoteen.
Miten olisi edes "parane pian"-kortti? Miten olisi empatia, toisen asemaan asettuminen?
Jotenkin tulee mieleen oma nuoruus.
Ihmisellä olisi mahdollisuus kohdella lähimmäistään kuin kalleinta ja kauneinta aarretta. Ihmiselle on annettu enkelin kädet, vaikka siivet riippuisivat maassa. Miten siis kukaan voi olla niin ilkeä ja julma?
Eivätkö he ymmärrä, että julkisuuden henkilöt ovat ihmisiä siinä missä muutkin? Pahoin pelkään, että ilkiöt, jotka kirjoittavat kielteisiä ja syyllistäviä vessakirjoituksia, kohtelevat myös lähimpiään huonosti. Purkavat omaa pahaa oloaan myrkyttämällä ilmapiiriä ja käsittelemällä ihmisiä kuin roskatynnyreitä.
"Rentoutukaa, pitäkää hauskaa, polttakaa pilveä tai menkää hoitoon! Tai muuttakaa pimeimpään korpeen ilman sähköä!", saattaa puuskahtaa se, joka on täynnä ja lommoilla.
Julkisuuden henkilöt, jotka saavat jatkuvasti kaikenlaista palautetta niskaansa ovat ainakin osittain valinneet osansa. Heille on usein kehittynyt vahva itsetunto. He pystyvät myös olemaan lukematta moisia lynkkauksia.
Mitä jos jatkuva haukkuminen tapahtuu työpaikalla tai kotona? Mitä jos kohde ei ole kovakorvainen yksin selviytyjä vaan kannustusta ja tukea kaipaava, vaikutuksille altis yksilö? Mitä jos hän jää yksin areenalle kädet levällään eikä osaa suojata edes arimpia paikkojaan?
En tiedä, helpottaako se uhriksi joutuneen katkeruutta, mutta viime kädessä nämä toisia huonosti kohtelevat enemmän demoneita kuin enkeleitä muistuttavat hahmot kärsivät itse kaikkein eniten. He eivät ole omassa elämässään tyytyväisiä, saati onnellisia. He esittelevät haavojaan, joista pursuaa mätää toisten kasvoille.
Jossain vaiheessa itsenäinen ihminen, jos hän ei ole olosuhteidensa kahlitsema, voi pestä kasvonsa ja kävellä ulos, maailmaan joka on täynnä hymyileviä ja hyväksyviä kasvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti