ja me vain
kuolemme näihin huoneisiin
Loputon
kauneus on meissä
ja me vain
syljemme vihaa toistemme kasvoille
Maailma,
jossa ei ole pelkoa
on tämän
toisen sisällä
Hän joka
hyväksyy heikkoutemme
valo joka
tekee meistä vapaat
Silloinkin
kun emme näe
kun emme
tunne kuin kipua
kun
viisaus peittyy sanojen saastaan
rakkaus
tekee meissä työtään
Emme ole
muuta kuin rakkautta
mielemme
on murtuva naamio
Löydämme
totuuden sen takana
mikään ei
voi kadota, kuolla
Kun olemme
heitettyinä tähän
pimeään,
väkivaltaiseen elämään
Voimmeko
tuntea ikuisuuden
täydellisyyden,
joka on jo meissä
Oppiminen
on muistamista
kaikki
tieto on jo meissä
Ei Saatana
tai ajatustemme vankila
voi
heittää meitä pois Sinusta
Kuinka
rakastankaan Sinua
joka olet
minun sisälläni, aidointa minua
tänään
voin hymyillä Saatanalle
ja iloita
haavoista
ilman
haavoja ei ole parannusta
ilman
raskasta ristiä ei tarvita pelastusta
jos ei ole
koskaan jäänyt vangiksi pimeään
ei rakasta
niin kuin kasvit auringon valoa
Sisällämme
on aurinko
joka ei
sammu milloinkaan
valo jota
ei uhkaa mikään varjo
valkeat
joukot, maailma täydellisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti