"Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä
loputon lupaus kivusta
rajaton tahto ja voima pahaan
yllään vain hiljaisuus kaikkeuden
musiikki särjetyitten luitten
kolkot kuorot kuolleitten
onkalot sokeitten silmien
ja naamiot nyljetyitten"
CMX: Rusalkai
Kun on hiljaisuudessa, laulut alkavat soida päässä. Kun on tilanteissa, jotka ylittävät kohtuuden, laulut alkavat soida päässä. Kun pilven reuna on niin synkkä ja kaunis, että sitä katselee kuin avaruutta, silloinkin laulut alkavat soida. Lauluilla on viestinsä, mikään ei ole kovin sattumanvaraista. Siitä minä olen ennenkin puhunut. On löydettävä yhteyksiä, mentävä syvemmälle, vielä pitemmälle (siitäkin on laulu).
Selvisin hengissä viime yöstä. Suuni liikkui kuin kuolevalla kalalla kuivalla maalla, aamukuuteen. Sanat olivat kauniita kuin emerita prostituoitu. Odotan edelleen vesimiehen aikaa. Ehkä se on jo alkanut, noin puolitoista vuotta sitten, mutta se ei ole puhjennut vielä loistoonsa. Ehkä ensin on sotia, järjettömiä, joissa miekat osoittavat kohti omia rintoja.
Kun nukkumisaika oli mennyt ohi, luiskahdin Kyyjoelle erääseen perjantai-iltaan 90-luvun puolivälin paikkeilla, kun sillan alta nousivat pojat ylös Jerusalemiin ja tunkeutuivat temppeliimme. Kyyjoen white trash. Sitä pääsi pakoon vain urheilemalla tai olemalla tietokonenörtti. Minua ei oikein kiinnostanut kumpikaan. Näitä asioita tulen käsittelemään myöhemmin, mutta ehkä muualla. Kyyjoki on meissä niin kuin talvi. Silloinkin kun on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti