Unessa tai houreessa olen Tukholmankadulla. Vaunu alamäessä, täynnä banaaninkuoria. Enkä koskaan pääse kotiin, sillä kotia ei ole missään.
Sinä polttomerkitsit rintasi omegalla, eikä ilmekään värähtänyt. Kärventyneen ihon katku. Sinä olet niitä harvoja, jotka ottavat todellisuuden tosissaan. Ehkä minunkin olisi syytä vaihtaa uskontoni päinvastaiseksi. Tai keksiä uusi. Kivun sisaret, Wrath ja Mikata. Täytyy tutustua Martin Tuskin oppeihin äärimmilleen vietynä. Täytyy ensin kirjoittaa ne. Tavataan sanoa, että kipu on vain mielipide. Ehkä kipu on väline, yhä syvemmälle, yhä pitemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti