lauantai 4. elokuuta 2012

Tie vie

Olen aikaani edellä:
Kevät alkaa helmikuussa
ja kesä loppuu heinänkorsi suussa

Näen sinne, mistä ei vielä tiedetä

eri todellisuudet lyövät kättä
"Usko uniasi, poika"

Ollakseen järkevä

on hylättävä kaikki tietoinen
kohdattava tietoisesti tiedostamaton

Se ei ole kaikkien tie


Ajattelin, että päivä oli oikein mainio, sittenkin. Kunnes pahaa aavistamatta päätin poiketa kirjastossa hakemassa Pesosen esikoisen. Olisi pitänyt hypätä bussiin numero 20 ja syödä saaren kupeessa mango-meloni kahdella pallolla.

Näin jo ovelta, että se oli hän. Ihmettelin, minne hän katosi toisesta yksiköstä. Hän oli vain kerran siellä. Videovuokraamon tyttö pärähti silloin heti soimaan ja kävelin koko matkan kuin elokuvassa. Jos olisin todella ollut videovuokraamossa enkä hiljaisuuden linnakkeessa, laulu olisi soinut kaiuttimista. Mutta pääni sisällä on Spotify, jonka tyylitajusta en ole aina varma.

Lähtiessäni pyyhkäisin huonetta katseellani kuin olisin tallentanut muistoa. "Ja Polyhymnia vain nojaa tyynenä pylvääseen" Kaikki mitä on sanottu Jumalan selkäpuolesta on paskaa.

Illalla söin päärynäjäätelöä saaressa - mango-meloni oli loppu - ja koira naposteli valkoposkihanhien ulosteita. Kotona pesin shampoolla sen parran kuin vauvalta takamuksen, "niin syvämietteisin katsein, että se sattuu".

Ei kommentteja: