torstai 2. elokuuta 2012

Kesän loppu

Päätimme tehdä yhdessä itsemurhan. Hän sitä halusi, mutta minäkin lopulta suostuin. "Tehdään sitten nopeasti ennen kuin muutan mieleni", sanoin. Jaoimme pilleripurkin sisällön. Oli hellepäivä eikä hän, Baby Jane, pitänyt siitä, että jälkeemme jäisi hien haju. Piti tehdä kaikki kauniiksi. Ruumiin piti tuoksua myskiltä.

En minä niitä lääkkeitä olisi halunnut syödä.

Älkää soittako mihinkään, tuo oli tietysti vain aurinkoinen aamu-uni. Tahdon helposti piiloutua suruuni, vaikka en tahdo. Hänen kätensä hohkaa unta, ulkona ajetaan yölinjaa ja olen niin kaukana kaikesta. Käsi on tyhjä paikka minussa, joka voi vain tyhjetä. Minä olen likainen satama-allas, josta ennen lähtivät laivat, uuteen maailmaan. Lähdöt ja paluut ovat nykyisin samaa, matkat viileitä öisiä keitaita. Ne tuovat totuudet takaisin.

Katon paperitähdet ovat sammuneet. Varhaisen syksyn pimeys yllä. Tulehtuneet sydämet leikataan niin kuin tuleentunut vilja, voi vain jäädä odottamaan. Ajan nöyrät palvelijat katsovat kuinka käy. Pimenevät kuukaudet tekevät tekojaan.

Ei kommentteja: