En minä
niitä lääkkeitä olisi halunnut syödä.
Älkää
soittako mihinkään, tuo oli tietysti vain aurinkoinen aamu-uni. Tahdon helposti piiloutua suruuni, vaikka en tahdo. Hänen kätensä hohkaa unta, ulkona
ajetaan yölinjaa ja olen
niin kaukana kaikesta. Käsi on
tyhjä paikka minussa, joka voi
vain tyhjetä. Minä olen
likainen satama-allas, josta
ennen lähtivät laivat, uuteen
maailmaan. Lähdöt ja
paluut ovat nykyisin samaa, matkat
viileitä öisiä keitaita. Ne tuovat
totuudet takaisin.
Katon
paperitähdet ovat
sammuneet. Varhaisen
syksyn pimeys yllä. Tulehtuneet
sydämet leikataan niin kuin
tuleentunut vilja, voi vain
jäädä odottamaan. Ajan
nöyrät palvelijat katsovat
kuinka käy. Pimenevät
kuukaudet tekevät tekojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti