Kuinka
usein sinä liikutut, kun he lopussa suutelevat lentoasemalla?
Kuinka
usein sinä itket yksinäisyyttäsi Mannerheimintiellä?
Kuinka
usein sinä kuuntelet Erikssonia ja Elorinnettä sydän mustana ja tulipunaisena?
Kuinka
usein sinä rakennat aterian syödäksesi pimeän pois?
Kuinka
usein sinusta tuntuu, että synnyit väärään maailmaan, tai ne toiset syntyivät?
Kuinka
usein sinun taivaasi on ystävällinen kassamyyjä?
Onnellisuutta
ei saa liitoilla, lainoilla, siittämällä. Raha vie esteet
onnen tieltä vain, jos sitä on sen verran, että voi ajatella muuta. Työ on
huoraamista, mutta syrjäytynyt tarvitsee enemmän sääliä kuin prostituoitu.
On falskia
puhua elämän tarkoituksesta, joten puhun. Minusta elämän tarkoitus on
olla onnellinen. Oletko sinä onnellinen? Oletko saanut rakastaa? Oletko tullut
hyväksytyksi? Ja kuka sinä olet, jolta minä näitä kyselen? Oletko olemassa tai
tuletko olemaan? Ja mitä on olemassaolo? Onko ihminen toiselle ihmiselle
olemassa vasta, kun hänestä tulee tärkeä? Lyhtypylväskin voi olla tuttu ja
turvallinen, sympaattinenkin. Olemmeko toisillemme vain kilometripylväitä? Miksi
tämä ei tunnu peliltä, jossa olisi mieltä? Kun haluaa kaiken tai ei mitään,
miksi jää kauhomaan yöilmaa? Jos syli on niin tyhjä, että haluaa halata
jokaista vastaantulijaa, tekeekö itsestään pellen?
Valvotko
sinäkin pitkälle aamuun, kun ajatukset eivät suostu lepäämään? Kuuletko kirkonkellot
ohuen unen läpi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti