Hyppään unet edellä tähän maailmaan, joka itsekin on unta. Todellinen maailma on kaiken takana. Siellä meillä ei ole nimiä, siellä ei ole mitään lokeroita. Menneiden aikojen viisaat johdattavat meitä. Yksinäisyydestä tulee ykseyden edellytys, vaikenemisesta läsnäoloa. Palat alkavat loksahdella paikoilleen.
Niin sen pitäisi olla. Ehkä välillä niin onkin. Onnellisuus on tie. Eräs viisas oppinut sanoi minulle: "Suuri harppaus eteenpäin vaatii kaksi askelta taakse."
Aloittaminen ei ole koskaan ollut vaikeaa. "Joka aamu on armo uus." Mutta tiellä pysyminen on kuin kesärenkailla ajaminen mustalla jäällä, autokoulua käymättömänä. Kun auto lähtee käsistä, voi vain rukoilla. Ehkä pitäisi rukoilla jo sitä ennen.
Kuuntele Marillionia, kuuntele kuuta, ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti