Unessa ajettiin Rummuntietä. Radiossa soi Yön uusi hitti. Ketosäe meni: "On kaupungit ja kotikylät jääneet taa / mut jättääkö Mirsku / myös mielensä" Säkeistöissä laulettiin kliseisesti yhteiskunnan murroksesta, työpaikkojen muuttumisesta yms. Mirsku oli kaiketi keski-ikäinen nainen.
Minä en ollut minä vaan paikallinen setä, joka oli juuri osallistunut olympialaisten "kuviouintiin". Ja oli(n) tullut neljänneksi, hävinnyt mitalin yhdellä sekunnilla ulkolaiselle nuorelle naiselle. Onneksi Vesku Loiri oli tullut toiseksi, mutta vitutti ankarasti. Paiskoin puista uintijakkaraa koivunrunkoon ja päätin kävellä kotiin. Ensi vuoden alusta kuviouinnin apuvälineisiin tulisivat sallituiksi vaihteet. Päätin ostaa sellaisen välineen heti kaupungista ja mennä järvelle harjoittelemaan. Kaija ihmetteli, mihin tämä maailma on menossa, kun uimareillakin on vaihteet. Perinteinen sisulla ja räkä poskella urheileminen on katoamassa. Se Yön kappale taisi olla suunnattu hänelle. Typerä sävelmä jäi soimaan päähän herättyäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti