(Bussi puskee läpi pimeän, istun selkä menosuuntaan.
En tunne ketään enkä tiedä mihin jään.
Sitten moottori sammuu, kaikki ovat lähteneet.
Päätepysäkki: 'Hiekkataival', kaukana kotoa.
Kuljettajaa ei missään, ympärillä erämaa.)
Ehkä nyt on aika
sulkea itsensä maailmalta
riisua valta maisilta kuvitelmilta
kääntää katseensa kaipauksen kuvilta
Miten tulla järkäleeksi
vain itse sen voin tietää
kuuntelen viisasta vanhusta vuorella
jolla on minun ääneni
Yksinäisyys ei hellitä otettaan
antaa sen tulla ja polttaa
ja jos se minut tappaa
olen valmis kuolemaan
Elän valkeista pilvistä syvänsinisessä
eikö se riitä, että on vasten
että katsoo niin kauan
kunnes muuttuu niiden kaltaiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti