Kaipaan takaisin unelmaan
jota nuori, autio sydän kantoi mukanaan
pelkojen ja toiveiden tuoksuun
pikkukaupunkien hiljaisilla kaduilla
Silloin oli aina syksy
ja kaikki vasta alussa
Iltaisin satoi usein
pisarat ropisivat nahkatakin hihalle
Istuin kynttilöillä valaistuissa huoneissa
junat veivät toiviomatkoille
ja sillat kutsuivat epätoivoon
kun kaikki päättyi aina salamaniskusta
Onko vielä mahdollista palata
vai ovatko vuodet sulkeneet portin
ja jään maailmojen väliin
yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti