kuin lastu
vainen
makaan
alasti laudoilla
kämmenet
melana
Ilona
seisoo rannalla vakavana
katselee
järkiheittoa menoa
neuloo
loputonta raitasukkaa
kuin
lapamadolle kolttua
Kun aallot
viskoo ees ja taas
taidan
pelätä
vielä ei
olla edes selällä
Latuska
haukkaa vettä
Rannalla
olevat eivät näe uppoamista
vaan
muistavat Gennesaretia
kun
kauhova uskalikko nousee pystyyn
ja tähtää
kohti laskevaa aurinkoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti