Näen unia kansainvälisistä selkkauksista ja jonkun toisen lapsuusmuistoista, joissa maissipelto palaa. Ensimmäinen lähti siitä, että minut lavastettiin myymälävarkaaksi Kyyjoen osuuskaupassa, mutta taustalla oli lopulta kemiallisten aseiden kehittäminen. Olin vahingossa nähnyt liikaa. Maissipeltopojan isä taas piiskasi poikansa, vaikka minä olin syyllinen paloon. Kun on lapsena syyllinen johonkin, joku muu saa kärsiä, ja kun aikuisena ei ole syyllinen, syytetään. Niinkö se menee? Kärsiikö lapsuuden rikoksista ikuisesti, jos ei ole saanut rangaistusta silloin? Kunpa elämä olisi oikeudenmukaista ja asioista puhuttaisiin.
Mahdoton rakkaus ei voi tulla mahdolliseksi
Seinät joustavat kunnes ne tulevat vastaan
Ja siinä on alkupiste
Se minkä olisi pitänyt olla aina
Yksinäisyys käy helpommaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti