sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ensimmäinen syksy

Viimeisten vuosien alle

puristuin, kuristuin

"Ihminen on kaunis"

sanoi muinoin äitini

Jokainen vastaantulija

oli musta enkeli

joka uhkasi nimeäni

 

"En voi olla muuta

kuin oma itseni"

Ikilause kulutti sieluni sileäksi

Ja kuitenkin arvoni ja elämäni

oli kaikki mitä minulla oli

 

Vuosien hyökyaaltojen alle

melkein upposin

Kukaan ei tarttunut käteeni

mutta näin korallit

joiden mukaan suunnistin

Näin hylkeitä ja merenneitoja

jotka tiesivät tien

kalliolle takaisin

 

"Saako halata"

oli melkein kuin saako palata

aikaan jolloin ihmiset

ottivat minut joukkoonsa

Yhä vapisten odotin tuomiota

jota ei tainnut enää tulla

 

Ehkä joku vielä jossain

näkee sydämeeni

kuulee minun ääneni

ja vastaa rukouksiini

Tahtoisin olla se mies

joksi Luoja minut tarkoitti

ja tahtoisin antaa parhaimpani

sille joka uskaltaa lähelleni

 

Annoin aikaa ensi keväästä

vielä seuraavaan

Aika tekee tekojaan

jos olemme valveilla

Tämä aika on paha

mutta tulee muuttumaan

Laitan kaikkeni hyvyyden varaan

ja tulen kerran voittamaan

Ei kommentteja: