Kun pelkään kassajonossa
yhtäkkiä ajattelen sitä katsetta
enkä pelkää enää
Se katse ei vaatinut mitään
se katse ei luvannut mitään
silmät kuin auringot
Se hoiti kaikki haavani
sain voimani ja uskoni
jätin taakseni toisenlaiset katseet
Sen ainoan kerran
yksiössä jossa ei ollut yhtään ylimääräistä kulmaa
minut hyväksyttiin
Joku puoliksi tuntematon
ohikulkumatkallaan
piti itsestään ja hetken minusta
Siitä on ehkä yhdeksän vuotta
kun minua katsottiin niin
elämäni katosi kun katse katosi
Siitä saakka
ylläni on ollut varjo ja taakka
olen etsinyt katsetta läheltä ja kaukaa
Siinä ruokakaupan kulmalla
kun ihmiset kantavat jäätelöä ja mansikoita
yhtäkkiä tajuan
että näin ei voi jatkua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti