Rautaneidot

Kirkko jakaa heresiaa lentolehtisinä kadulla viikonloppuillan kulkijoille. Tavalliset ihmiset tarttuvat koukkuun. Kirkkosali täyttyy spongilaisista (John Shelby Spong) ja ilmaisen viinin perässä tulleista. Näkyy joitakin tuttujakin. Lattialla on oksennusta. Marikaa en tunne. Istun hänen viereensä. Hän on mairea ja pikemminkin uppoan hänen muotoihinsa. Jotkut varmasti tuntevat hänet, olen aistivinani varoittavia katseita. Mutta kyllähän hänelle pian selviää, että haen silmiä enkä satunnaista kosketusta. "On niin ihana saada tuntea kaihoa. Kai rakkaus on vain tarve olla joku muu."

Ehkä siitä ei synny romanssia, vaan vain kevytmelankoliaa. Se ei ole sama ilta enkä minä ole paikalla, kun Marika juo itsensä ympäri ämpäri ja joku mies raiskaa hänet lasiseinäisessä puhelinkopissa. Onneksi on silminnäkijöitä, sillä hän ei lähde terveyskeskukseen. Samaan aikaan olen itse talossa, joka kuuluu toisiaan muistuttavien siskosten rikkaille vanhemmille. "Sano Kauko, missä on nuo viisaat siskokset, jotka nukkuu sylikkäin" Se on kuin Haukitien asunto, kun olin lapsi. Heillä on hyvä perhe. Oliko meilläkin vielä silloin? En usko, sillä muistan muutaman kohtauksen liian tarkasti. Toinen heistä on tumma ja nuori kuin mieleni. Teini-ikäistä pikkusiskoa en katsokaan. Mutta mitä ne hammasharjat on? Yhden sijasta saan monta. Jaksaako joku katsella minua useamman harjallisen ajan?

Muutaman päivän päästä Marika menee takaisin seinät ja katon purkaneeseen kirkkoon. Yllätys on suuri, kun edestä puhujanpöntön takaa löytyy sama mies kuin puhelinkopista. Viisikymppinen harmaahiuksinen raiskaajapappi ottaisi tytön vastaan kuin paimen lampaansa, mutta Marika tietysti järkyttyy ja ryntää ulos.

Jokainen uni jää kesken. Lämpimän vuoteen jättäneenä viipotan viimassa pysäkille. Tuuli pyörittää lehtiä. Taidan olla myöhässä. Katukuva on täynnä vaalimainoksia ja takanani nuori pari kritisoi HYY:n vihreiden vegaaniruokavaatimuksia. Haluaisin kuunnella musiikkia, mutta ei tee mieli mitään levyä. Aamuisin palelee sisälläkin. Illalla joku otti sähköisesti yhteyttä, oli kiinnostunut minusta. Huomasin, että heti suhtautumiseni ihmisiin ja elämään muuttui positiivisemmaksi.

Yliopistomaailmankaikkeuden paras luentosarja päättyy. Huomaan kirjoittaneeni ylös kaikki luennoitsijan mielipiteet (jotka eivät ole samoja kuin omani), enkä juuri mitään faktaa. Vaikka onhan esimerkiksi se hittovie faktaa, että "kun ihminen on kuolettanut tahtonsa ja halunsa, hän on jo kerran kuollut, joten toinen kuolema (kliininen lääketieteellinen) ei voi häntä enää vahingoittaa."

(Teksti sisältää lainauksia kappaleista Kevytmelankolia, Pasi Sanoo, Romanssi ja Jokainen lause jää ke. Osta levy, opi tanssi.)

Perjantai

Mitä tehdä perjantai-illalla? Ulkona ihmiset kulkevat tuulen riepottamin kasvoin, sateenvarjot vääntyillen. Sisällä koira puhkuu intoa, mutta ei tee mieli lähteä juoksemaan. Juoksin tänään erään kirjan perässä ympäri kaupunkia, kunnes tajusin, ettei sitä saa enää mistään. Tulipahan käväistyä pitkästä aikaa työläiskaupunginosassa. Raitiovaunussa oli erilainen tuoksu, maisema vuosikymmenten takainen.

Unessa kai jaettiin ohjeita materialistiselle pietistimystikolle:
"Kutsu Jeesusta mahdollisimman usein. Voit huutaa häntä esimerkiksi: 'Tääl ois hampurilainen tulossa, Jeesus!'"
Voi jeesus sanon minä, joka näen antropomorfismia miltei kaikessa ja jolle uskonpuhdistus tuo lähinnä mieleen etnisen puhdistuksen. Enpä ala silti väittämään mitään. Parempi ettei sano sitä eikä tätä.

Kerrotaan nyt se toinenkin uni. Se sijoittui rockfestivaaleille. Kaupunki oli ehkä se itäsuomalainen, jossa vammaisia ja tuulipuvuttomia tuijotetaan ja ulkomaalaisia vedetään turpaan. Yliopisto ja festivaali ovat siinä kaupungissa paikkoja, joihin tolkun ihmiset kerääntyvät. Me majoituimme yksityisasuntoon keskustaan. Se oli minulle aivan vieras paikka. En tainnut olla koko viikonlopun aikana sen ihmisen seurassa, jonka kanssa olin tullut. Ehkä olimme riitaantuneet. Vanha kaveri Fishrooster istui nurmikolla. Tapahtuman tunnelma oli pielessä. Ihmiset eivät juhlineet, itse taisin olla täysin hiljaa. Ehkä siellä ei ollut edes musiikkia. Paluumatkalla uusi Onnenapilani oli vaarassa paleltua mersuun.

"Askel ja pysähdys kerrallaan
Yksi nurin yksi oikein
Etsi tietä joka hehkuu
Polkua joka puhuu" 

CMX: Aura

Happiness is the Road

Hyppään unet edellä tähän maailmaan, joka itsekin on unta. Todellinen maailma on kaiken takana. Siellä meillä ei ole nimiä, siellä ei ole mitään lokeroita. Menneiden aikojen viisaat johdattavat meitä. Yksinäisyydestä tulee ykseyden edellytys, vaikenemisesta läsnäoloa. Palat alkavat loksahdella paikoilleen.

Niin sen pitäisi olla. Ehkä välillä niin onkin. Onnellisuus on tie. Eräs viisas oppinut sanoi minulle: "Suuri harppaus eteenpäin vaatii kaksi askelta taakse."

Aloittaminen ei ole koskaan ollut vaikeaa. "Joka aamu on armo uus." Mutta tiellä pysyminen on kuin kesärenkailla ajaminen mustalla jäällä, autokoulua käymättömänä. Kun auto lähtee käsistä, voi vain rukoilla. Ehkä pitäisi rukoilla jo sitä ennen.

Kuuntele Marillionia, kuuntele kuuta, ystävä.

Junan murhetta

Se on ranta, jossa on isoja kiviä. Luultavasti merenranta. Vietämme iltaa sen jo hämärtyessä. Hänen äänensä sorahtaa ja on matala. Ympäripäissään hän muistuttaa äitiään. Riehuessaan hän vahingossa rikkoo pullon. Suutun siitä, en pidä sirpaleista luonnossa. Silloin hän uhmassaan uhkaa rikkoa toisenkin. Kaverini liukenevat paikalta välittömästi.

Lähden pian heidän peräänsä. Kävelen leikkipuiston reunaa tyhjä viinipullo väärinpäin kädessä. Täällä paistaakin aurinko ja lapset ovat pihalla leikkimässä. Häpeän kantamusta enkä löydä kavereitani, joten käännyn takaisin. Ranta on vaihtunut junavaunuksi. Ei siellä penkkejä ole, hänen seurueensa nukkuu patjoilla lattialla. Hänen lisäkseen siinä on ainakin näyttelijä Krista Kosonen sekä kaverini Marja Kuutio. He saattavat olla samakin henkilö, jolla on molempien ominaisuudet. Joka tapauksessa siinä on muutama nainen ja jokainen nukkuu vällyn alla miehen kainalossa. Paidattomat miehet ovat tuntemattomia hidalgoja.

Juna on aina paikkana vahva ja tunteikas. Ehkä siksi se on niin harvinainen unissa. Aina on tietenkin kyse kaukojunista, lähijunissa ei ole mitään syvällistä. Otsikko on anagrammi minulle tärkeästä henkilöstä.

Kohtaukset

Viimeksi mainitsemani epämiellyttävä unikuva kuului kolmekohtauksiseen varsin syvälliseen ja ehjään uneen. En halunnut tuoda sitä tähän, koska osa sanomasta oli liian osoittelevaa julkaistavaksi. Rakenne oli kuitenkin mielenkiintoinen. Ensimmäinen kohtaus tapahtui tutulla suojatiellä ennalta tutun naishenkilön kanssa. Toinen kohtaus taas sijoittui vieraaseen ympäristöön, aukealle ja vehreälle paikalle ja seurassani oli ennalta tuntematon intersukupuolinen. Kolmas kohtaus puolestaan rajautui kesämökkini sisätilojen tiettyyn kohtaan ja paikalla oli useita tuttuja ihmisiä ja kolme koiraa.

Keskenään erilaisista aineksista muodostui yksi, yhtenäinen tarina, joka piti löytää. Se oli kuitenkin helppoa, sillä allegoriat olivat yksinkertaisia, kun oli edes pientä käsitystä siitä, mitä voisi odottaa.

Juuri tuontyyppisen elokuvan haluaisin tehdä. Aihe olisi tietenkin toinen, mutta seksin ja lapsuudenkokemusten suhteen säilyttäisin samana. Väkivalta, seksi, sanat...Kaikki sellainen on pintaa, jonka kautta puhutaan lopulta jostain aivan muusta, paljon abstraktimmasta ja tärkeämmästä.

Kuvat

Tapasimme yölenkillä supikoiran. Se makasi nurmikolla koiramaisessa asennossa, mahallaan pää maassa. Sen täytyi olla kuollut. Se oli varsin kaunis, pääväriltään harmaa. Silmistä erottui punaista. Ihmettelin kyllä, miten se oli sellaiseen asentoon ja paikkaan päätynyt, kasvot tiellepäin, mutta jokainen kai valitsee asennon, jossa tahtoo olla kuollut.

Äskeinen ei ollut unta, mutta kun pari yötä sitten tapasin intersukupuolisen, silmäni olivat ammolleen suljetut. Vaatteet päällä hän oli nainen, mutta ilman vaatteita vahvasti mieheen kallellaan. Naisen elin oli suunnilleen kuvottavinta, mitä olen unessa nähnyt. Se oli vahvasti ulkoneva ja kuihtunutta, helttamaista ainesta. Piti tarkistaa verkosta, miltä intersukupuolinen näyttää. Ei ollenkaan niin erikoiselta kuin unessa.

"Sinulla on kaikki kauneus
sinulla on kaikki kauheus
ja hyvä tahto..."