taivaankansi ja vedenpinta samaa harmaata
puut nousevat mustina pilareina
kestävät pakkasöitä vuosi toisen perään
Vuosikymmenet vaihtuvat kuin sarjafilmin kohtaukset
en tiennyt, että kohtaisin sen kaiken täällä
nukun päivien valon pois
ja ikävöin sitä, mitä en vielä ole oppinut
tuntemaan, kokonaan
Viileällä kuistilla purkit siisteissä riveissä
elän niillä viikon tai enemmän
seinien raoista tulee kylmä ilma
kuin kivut kaukaa lapsuudesta
En tiedä, olenko valmis tai edes valmiimpi
pieninä hetkinä mikään ei uhkaa, en ole heikko
ensi vuonna en ole enää täällä
tai jos olen, se on joku muu kuin tämä mieli
Tahtoisin oppia rakastamaan sitä maata
jonka valoissa hortoilin pelosta kumarassa
se on kaukana täältä, en kuule nyt muuta
kuin jousien tasaisen äänen vanhasta radiosta
Tahtoisin löytää lähelle sinua Tahtoisin löytää lähelle sinuakin
kun sanoit että rypistän kulmia joka sanoit että kaikilla on taakkansa
kun sanoit että rypistän kulmia joka sanoit että kaikilla on taakkansa
tahtoisin vastata, ettei se tarkoita mitään eikä se tee kenestäkään huonompaa
ja miten hyvältä tuntuu, että puhuit jos ei pienempääkään jaksa kantaa
ja miten hyvältä tuntuu, että puhuit jos ei pienempääkään jaksa kantaa
Kun uneksin saunan lauteilla pienen pojan unia
ne ovat lähempänä totta kuin koskaan
en ole niin kaukana kuin silloin
kun hukkasin elämäntieni väärille poluille
Te olitte vanhoja niin kuin maailmassa vanhetaan
ehkä teitä on monta, tarvitsen jokaista
kun viluissani käyn enkelitaulun viereen nukkumaan
uskon enkeleihin, uskon että joku tai jokin
johdattaa
Tähdet ovat piilossa tänä yönä
tunteet piilossa harson takana
kun palaan, aion palata kuin karkkikauppaan
ja aloittaa sen, mikä aikanaan ei päässyt alkamaan
Ei katkeruutta enää, ei hivuttavaa häpeää
ei vertailua ja julmia puheita pään sisällä
ei jokapäiväisiä oikeussaleja
joissa olen aina syytetyn penkillä
Alan uskoa arkisiin enkeleihin
kauhtuneisiin unelmiin, tavallisiin
hyvyyteen ja armoon joista riittää minullekin
kun olen auki ja muistutan itseäni
tai
puuta joka seisoo suorassa
jonka
runkoon voi nojata selkänsä
kietoa
kädet ympärille
ja
kuunnella avaruutta
Niin monta kertaa
sänkyni reunalla istui valkoinen hahmo
ja peitti kasvonsa käsillään
silmät täynnä kyyneleitä
Ei hän itkenyt syntieni tähden
vaan kärsimykseni määrää
kun en osannut ottaa rakkautta vastaan
vaikka vapisevanakin olin odotettu, kaivattu
Joskus voi olla liian myöhäistä
mutta tänään julistan: tervetuloa maailma
on aikaa naurulle ja leikille
ehkä ne ovat lähempänä kuin luulenkaan
Tähdet ovat taivaalla ensi yönä
tähdet ovat taivaalla vaikken niitä näkisikään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti