Mitä tehdä perjantai-illalla? Ulkona ihmiset kulkevat tuulen riepottamin kasvoin, sateenvarjot vääntyillen. Sisällä koira puhkuu intoa, mutta ei tee mieli lähteä juoksemaan. Juoksin tänään erään kirjan perässä ympäri kaupunkia, kunnes tajusin, ettei sitä saa enää mistään. Tulipahan käväistyä pitkästä aikaa työläiskaupunginosassa. Raitiovaunussa oli erilainen tuoksu, maisema vuosikymmenten takainen.
Unessa kai jaettiin ohjeita materialistiselle pietistimystikolle:
"Kutsu Jeesusta mahdollisimman usein. Voit huutaa häntä esimerkiksi: 'Tääl ois hampurilainen tulossa, Jeesus!'"
Voi jeesus sanon minä, joka näen antropomorfismia miltei kaikessa ja jolle uskonpuhdistus tuo lähinnä mieleen etnisen puhdistuksen. Enpä ala silti väittämään mitään. Parempi ettei sano sitä eikä tätä.
Kerrotaan nyt se toinenkin uni. Se sijoittui rockfestivaaleille. Kaupunki oli ehkä se itäsuomalainen, jossa vammaisia ja tuulipuvuttomia tuijotetaan ja ulkomaalaisia vedetään turpaan. Yliopisto ja festivaali ovat siinä kaupungissa paikkoja, joihin tolkun ihmiset kerääntyvät. Me majoituimme yksityisasuntoon keskustaan. Se oli minulle aivan vieras paikka. En tainnut olla koko viikonlopun aikana sen ihmisen seurassa, jonka kanssa olin tullut. Ehkä olimme riitaantuneet. Vanha kaveri Fishrooster istui nurmikolla. Tapahtuman tunnelma oli pielessä. Ihmiset eivät juhlineet, itse taisin olla täysin hiljaa. Ehkä siellä ei ollut edes musiikkia. Paluumatkalla uusi Onnenapilani oli vaarassa paleltua mersuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti