Sen varrella näen synkkiä metsiä
Oksanhaarukoihin ripustetut köydet
Niittyaukean täynnä mustia kiviä
Ja suljetut valkoiset huoneet
Kivusta on tullut laki
Jota ruumis noudattaa
Ehkä se on elämän laki
Kun siamilaiset erotetaan
Toinen jää henkiin
Toinen kantaa kummankin synnit
Vastaantulijoilla ei ole ilmeitä
Heidän kasvojaan peittää varjo
Syksy on tullut liian varhain
Ja se, mistä lähdin, unohtunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti