sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ehkä kaikki johtuu pikkutakista

Unessa olen kaupan kassalla, S-marketissa taas (muutamia öitä sitten näin unta että minua jollain tapaa hyväksikäytettiin kassajonossa takana seisovan toimesta). Jono on nytkin pitkä, toisella kassalla myyjä lukee yksinään iltapäivälehteä. Tilalle tulee uusi myyjä ja vaihdan kassaa. Pyydän sinistä tupakkaa, mutta heillä ei ole kuin vihreää ja kieltäydyn. Myyjä, tavallisen näköinen parikymppinen nuori mies, alkaa vittuilla. Itse asiassa heitä on siinä kaksi samanlaista. Kahdestaan he vinoilevat jotain, että nää sun Nick Cave -tupakat on nyt loppu. En ole perehtynyt Luola-Niilon tupakointitottumuksiin, mutta ilmeisesti nämä koltiaiset ovat, mistä lie tietävät edes nimen. En tiedä, pitäisikö naureskella mukana vai loukkaantua, mutta siinä kassalla tulee mieleen, että tällainen on vähemmän ahdistavaa ja kaiken kaikkiaan helpompaa kuin jos ei puhuttaisi mitään. Energiavirrat, kuvitellut ja todelliset, ovat sellaisia, joiden alle uppoaa. Sanat palauttavat todellisuuteen, katsomaan siihen mitä on. Ja omakin miekka kohoaa niin kuin joskus ennen. Kunnes herään pienenä ja viluisena.

 

Päiväksi puen vaatteet ylleni piilottaakseni viikunanlehdellä häpeäni. Öisin riisun ne pois ja pukeudun unten vaatteisiin. Mutta ovatko ne sittenkään eri vaatteet?

Ei kommentteja: