Saatana on läsnä jokaisessa aamussa
Sielunvihollisen syli on lämmin ja kavala
Hänen rakkautensa on kertakäyttörakkautta
Ja siitä jää jäljet niin kuin narkomaanin hukatuista vuosista
Kuulen Jumalan äänen, kutsun tai hälytyskellon
Rummun pauhinan ennen viimeistä tuomiota
Ummistan korvani Saatanan otteessa
Syön ikuisen kuoleman puusta tuhokseni
Saatana on erilleen heittäjä
Leikkaa irti elämästä kuin paraskin kokki lihan luusta
Saatana on oikeuslaitoksen valovoimaisin syyttäjä
Hän opettaa minut katsomaan toisten virheisiin
Minä ja arkiperkele muodostamme liiton
Sen on siunattu elämän ja Kristuksen häpäisemisellä
Kuljemme yhdessä kohti iltaa ja unetonta yötä
Kohti oikeussalia, jossa minäkin syytetty syytän
Kaikki te, rikkinäiset, jotka ette osanneet lähelle
Teidän pahuutenneko minut todella kaatoi
Vai sittenkin ne aamut, jolloin seurasin Saatanaa
Ja minusta tuli hänen lapsivesissään lilluva poikansa
Tänään ei ole enää mahdollisuutta
En seuraa edes omaa ääntäni, kirjoituksiani
Sarvet kasvavat päähäni ja raajoikseni sorkat
Rakkauden sana jää kurkkuun, huulet tärisee katuporan ääntä
Kuitenkin huudan Herraa viimeisen kerran
Niin kuin ryöväri ristillä, niin kuin ehkä Saatanakin viimeisellä hetkellä
Tilinteon päivä on nyt ja helvettiin tietysti kuulun
Tein turhaksi Jeesuksen työn
Haista vittu, Saatana, isäni ja kaltaiseni!
Vihaan sinua niin että tahtoisin tappaa!
Samalla vihaan itseäni, sillä olemme yhtä
Jeesus auta! Pelasta vuosikymmenten alta
niin häpeällisten ettei niistä voi puhua
Härski pyyntö rumuuden ja pahuuden syövereistä:
Armahtaisitko sittenkin, syntisintä kaikista meistä
Tarttuisitko aamuisin aikuisen miehen lapsenkäteen
Ja veisitkö ulos valoon, näyttäisitkö miten elää täällä odotushuoneessa
odotushuoneessa
odotushuoneessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti