Jumalan tytärten julma kauneus
Kaupunki pukeutuu syksyyn
Sade pyyhkii liepeitä
Ja kesä muuttuu muistoksi
Araksi kohdaksi mielien juoksuissa
Onnekas sai rakkauden
Joku toinen menetti kaiken
Kolmas ei jaksanut uutta syksyä
Kirkkomaan kukat nahistuvat pian
He luovat silmänsä alas
Niin kuin ovat oppineet
He vaikenevat vieraiden keskellä
He ovat tämän kylän kuningattaret
Joita katsotaan muurin takaa kaivaten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti