Kun keihäs alkoi lentää urheilustadionilta ulos, päättäjät tekivät välineeseen muutoksia ettei se lentäisi enää yhtä pitkälle. Vanhat ennätykset mitätöitiin.
Jos keihäänheittopiirit olisivat jääneet odottamaan, että 'aika näyttää, miten tässä käy', miten olisi käynyt? Kaikki olisivat menettäneet kiinnostuksensa lajiin, joka käydään puoliksi areenan ulkopuolella? Stadioneja olisi suurennettu? Yksinkertaisinta oli tarttua itse asiaan. Vai oliko se yksinkertaista? Muutettiinko keihäsmallia vasta pakon edessä ja viime tipassa?
Keihäänheitto kuulostaa kovasti maskuliinisseksuaaliselta. Entäs sitten formula? Katsoin tänään koskettavan dokumentin Ayrton Sennasta. Hänen elämänsä päättyi 34-vuotiaana betonivalliin.
Tuntuu, että rata on liukas. On alkanut sataa ja renkaat ovat kuluneet loppuun. Mutkat näyttävät yhä jyrkemmiltä ja hidastaa ei voi.
Kukaan ei tiedä, miksi Senna ei tullut ulos siitä mutkasta. Olosuhteet olivat hyvät. Ohjausjärjestelmä saattoi pettää yllättäen. Kuljettajat tietävät riskit. Radalla on aina hengenvaarassa. Sennan kuoleman jälkeen turvallisuuspuolta parannettiin eikä kukaan ole kuollut rajunnäköisistä onnettomuuksista huolimatta.
Minusta tuntuu, että nyt on jo Imolan kisaviikonloppu. Sääntöjä voidaan muuttaa vasta ensi kaudelle. "Pienempi" kuolemantapaus ehti jo tapahtua ja pian yksi oman elämänsä legenda syöksyy betoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti