Onhan noita

Olet haurasta lehtikultaa
vapiset kuin kohmeinen haapa
kaikki haavat auki
veriset ranteet ylöspäin

Noidan silmät leiskuvat
hän käy läpi omia tunteitaan
ja heittää ne sinulle
kuin Jumalan Sanan

Hospoti hospoti kyrie eleison
painut kyyryyn penkissäsi
ja kun tulet kotiin, alat julistaa
itsellesi vierasta oppia

Noita on Saatanan vallassa
"Jos jätät minut, minä tapan sinut"
Hän hymyilee valtaistuimellaan
"Sinä tulet kyllä aina takaisin"

Onko surullisempaa
kuin yksinäinen noita
jolla ei ole enää ketään
jolle tehdä taikojaan
       Surullinen noita
       hylätty puoskari
       sähisee yksin tuolinsa uumenissa

Padren aisa pienessä mustassa kolossa
down-teini sutenöörin palkkalistoilla
(vammaisilla on oikeus työhön!)
ja frigidi opettamassa tantraa

Kaupungissa asfaltti haarautuu
Autoja, valkoisella maalattuja suojateitä
Noita, sokea noita
taluttaa toista sokeaa
repien tahtomaansa suuntaan

Juoksen vastatuuleen
ja otan sinua kädestä
vihreä valo palaa
nyt voit mennä

minne ikinä haluat mennä

Vastaparit

1. Taivas on juuri niin harmaa kuin pitää                1 . Kun runoni ovat ruikutusta

Tällaiset päivät eivät tarjoa mitään                       Yö-yhtyeen yksinäistä uikutusta
Seinät ovat valkoiset, ja lakanat                            on aika aloittaa päivä alusta

likaiset kuin unteni tavernat

     nousen pöydille laulamaan                              2. Ihme on jossain täällä
     Sandy ottaa mua kaulasta                                    ei siellä tai tuolla
     enkä olekaan yksin                                                  ehkä istun sen päällä

2. Kuuntelen liikenteen tasaista virtaa         3. Maailma jatkuu hetken ennen tuhoutumistaan
Tällaiset päivät sekoittuvat iltaan                Hyppään sen kyytiin vaikka heti huomenna
Olen heittänyt vaatteet ja palelen               Maailman kauneus voi olla minussa
Kaikki tiivistyy yhteen tunteeseen                           jos annan sen olla
     etsin ihmettä kasvoistasi
     odotan sanoja huuliltasi                                  4. En ole kaukana
     eikä ilmeessäsi ole mitään                                  en tule lähelle
                                                                         olen juuri tässä
3. Istun yksinäisten pöydissä                                            hetkessä joka on tärkein
kyttyrä selässä, pelko silmissä                                                koko elämässä

Jos tulee joku Tuuli ja puhaltaa

saan keräillä korttini lattioilta                               5. Ikuisuudessa ei ole aikaa
     ja tuo toinen on Iiris                                     Ikuisuus on minussa
     hän ei katso minnekään
     välissämme on lasinen seinä                           6.  Ei ole maailmaa, joka voisi tuhoutua
                                                                   ei huomisia, jotka voisivat toteutua
4. Maailma on suuri eläintarha                               Kaikki kauneus on käsivarsilla
Muut turistit eivät eksy pohjolaan                             jotka kantavat minua Nyt

Huomasin sen jo varhain

ovet aukeavat vain yhteen suuntaan

Vuotuinen kevätpäivitys

Ihmiset tulevat viikon aherruksen jälkeen töistä. Me juoksemme pitkästä aikaa. He hymyilevät meille, koska on perjantai, ja koska on kevät. Ostan pullollisen keskiolutta - pitkiä hiilareita - palautusjuomaksi. Se tuo mieleen kaupungin, jossa virtasi joki, ja joen rannalla miehentaimet pulloineen. Meijerin kioskin likinäköinen täti ja kymppikassi.

Juokseva, juoksuinen koira ottaa hörpyn - ei sille saksalaiselle kelpaa veden lisäksi kuin olut. Ylppö on lopettanut tarinansa. "Vittu oota mua" Tänään aion olla nuori, ja jos ei kaikki ole hyvin, valehdella että on.

Vaihteeksi urheilusta

Tämä oli niitä päiviä, jolloin en voinut tyytyä siihen, että 'aika näyttää'. Mikä se aika on? Rouva Fortuna? Näytä minulle sen naisen kasvot, niin uskon. Aika on abstraktio. Entä jos mitään ei tapahdu. Ehkä ongelma ei ole siinä. Ehkä ongelma on siinä, jos asiat menevät liian pitkälle.

Kun keihäs alkoi lentää urheilustadionilta ulos, päättäjät tekivät välineeseen muutoksia ettei se lentäisi enää yhtä pitkälle. Vanhat ennätykset mitätöitiin.

Jos keihäänheittopiirit olisivat jääneet odottamaan, että 'aika näyttää, miten tässä käy', miten olisi käynyt? Kaikki olisivat menettäneet kiinnostuksensa lajiin, joka käydään puoliksi areenan ulkopuolella? Stadioneja olisi suurennettu? Yksinkertaisinta oli tarttua itse asiaan. Vai oliko se yksinkertaista? Muutettiinko keihäsmallia vasta pakon edessä ja viime tipassa?

Keihäänheitto kuulostaa kovasti maskuliinisseksuaaliselta. Entäs sitten formula? Katsoin tänään koskettavan dokumentin Ayrton Sennasta. Hänen elämänsä päättyi 34-vuotiaana betonivalliin.

Tuntuu, että rata on liukas. On alkanut sataa ja renkaat ovat kuluneet loppuun. Mutkat näyttävät yhä jyrkemmiltä ja hidastaa ei voi.

Kukaan ei tiedä, miksi Senna ei tullut ulos siitä mutkasta. Olosuhteet olivat hyvät. Ohjausjärjestelmä saattoi pettää yllättäen. Kuljettajat tietävät riskit. Radalla on aina hengenvaarassa. Sennan kuoleman jälkeen turvallisuuspuolta parannettiin eikä kukaan ole kuollut rajunnäköisistä onnettomuuksista huolimatta.

Minusta tuntuu, että nyt on jo Imolan kisaviikonloppu. Sääntöjä voidaan muuttaa vasta ensi kaudelle. "Pienempi" kuolemantapaus ehti jo tapahtua ja pian yksi oman elämänsä legenda syöksyy betoniin.

Punainen nro 6

Puisto on yleensä hiljainen, mutta tuulipukukansan määrästä huomaan, että on ilmeisesti hyvä ilma. Kun valo pehmenee ja ihmisten ajatukset hiipivät kohti alkuiltaa, maailma alkaa näyttää paremmalta. Joka paikassa on verta, mutta se on vain merkki Nahorin vaimon hedelmällisyydestä. Sydämeni ei vuoda.

Ja todellakin jätän sen esikoiskirjailijan omaan arvoonsa ja siirryn Danielin seuraan. Tämä Daniel ei ole mikään kuningas, vaan antikvariaatinpitäjä. Siitä tulee mieleen, että minua ei ymmärretty, kun lyödessäni kiukaalle ämpärillisen löylyä, aloin puhua, kuinka koen itseni tavallaan suomenruotsalaiseksi. Vaikka en ymmärrä ruotsin kieltä Kent-yhtyeen hittikappaleen kertosäettä enempää.

Tänään en ajatellut puhua kenellekään mitään.

Syön saarikoskilaisittain ilmaistuna makarooniladjua. Se on viikon vanhaa ja jääkaappikin on reistaillut jo pidemmän aikaa. En pelkää myrkytystä siltä suunnalta, vaan Doloresilta, jota epäröin edes taivuttaa. Sinä olet harha ja houre, mutta niinhän on koko maailma. Mutta sinä olet vaarallinen houre, joka suistaa kauhtuneeksi itsensä tuntevan Wertherin. Ehkä sinua pitäisi kutsua nimellä Lotte, mutta se ei tee oikeutta sinulle. Tein jo lähes kohtalokkaan siirtymäliikkeen kolmannesta toiseen persoonaan.

Siirryn katselemaan vastapäistä taloa. Sen punaisuus näyttää kauniilta kuin posket. Tunnen erään johtajamiehen, jolla on kaunis tapa punertua. Häpeä ei maalaa leveällä pensselillä koko kasvoja hailakanpunaisiksi, vaan syvänpunainen, hyvin kaunis väri, asettuu poskien seutuville pitkulaisina, symmetrisinä läikkinä. Se tuo kuin kanelisen tuoksun joulusta, joulunajan tunnelman.

Kun emme tunne häpeää, ehkä meistä kaikista tulee omenaisia.

Alasti

Olisiko kuitenkin niin, että vastaus löytyy omasta itsestäni? Tuo ajatus ryömii jostain kaukaa, kun kävelen saksalaissyntyisen säveltäjän mukaan nimettyä katua ja vasikankokoinen lemmikkielätti paskoo mahdollisimman lähelle ajorataa, jossa autot syöksyvät kuin nyrkit. Minä seison muovipussi kädessä, savukkeenjämä suussa, valmiina heittäytymään nyrkkiin, syöksymään miekkaan. Olenko muka erilainen? Kaikki me kuolemme yksin, kaikki me elämme yksin. Pelastavat kasvot ovat omat kasvot ja helvetti on oma itse. Maailma tapahtuu sisällä. Milloin opin näkemään, ettei sen ulkopuolella ole mitään? Ei voi paeta itseään on klisee, mutta jos todella kohtaisin itseni, olisiko minusta taisteluun. Voisinko rakentaa tornin sanoista? Voisinko rakentaa tornin, josta katselisin tähtitaivasta ja muurahaisten touhuja? Se ei ole helppoa, sillä kuljen aina takki auki, ilman paitaa, kädet levitettyinä. Sydämen kohta on ympyröity paksulla tussilla ihoon, että varmasti osuisi.

Minä olen kävelevä porno, sosiaaliporno. Vaikka takki on unohtunut roikkumaan harteilleni kuin jokin jäänne, olen alasti. Olen alasti pimeässä, eivät he näe kaikkea. Tänään olisin voinut mennä yksin, etsimään keinotekoisesta loisteesta jumalaista valoa. Kun olisin lähtenyt kotiin, matka olisi ollut hyväksikäytetyn teinin kotimatka. Olisin raiskannut itseni, koska mitään ei olisi tapahtunut. En olisi katsellut tornista vaan lasiseinän takaa tai ristiltä. Kärsinyt ei-kenenkään puolesta.

Laulut risteilevät. "No one there", "Anyone, anywhere", "Väärinpäin lentävät linnut" ja lopulta "Pornography". Täytyy tapella vastaan tai luovuttaa, mutta ei astua kahdesti tai kahdestituhannesti samaan virtaan. Aurinko ei ehkä nouse huomenna, voi siltä jäädä parikin päivää väliin, mutta se tulee vielä nousemaan. Eikä vain yhden kerran, vaan joka aamu. Miten ihmeellistä se onkaan! Se, joka ei tunne pimeän petoja kuin taskujaan, ei voi todella ymmärtää sitä ihmettä. Silti rukoilen kuin lankkua pitkin kävelevä: Herra, anna minulle huominen. Muuta ahnaat, julmahampaiset hait hymyileviksi delfiineiksi. Polvistun parvekkeen betonille. En ajattele mitään. Nousen ylös ja kävellessäni mietin raahustaminen-sanan mahdollisimman tarkkaa merkitystä.

Katsoin tänään maailman parhaan jouluelokuvan. Sen päähenkilöinä olivat Erkki, Matti ja Rauno. Matille syntyi kaverin siittämä lapsi ja hän kulki pistooli taskussa tappaakseen kaverinsa. Erkki oli lopettanut syöpähoidot ja kulki syanidikapselit taskussaan päättääkseen päivänsä. Raunon laiminlyöty vaimo oli tehnyt itsemurhan ja hän oli saanut sairaalassa turpaan pojaltaan. Silti senkin jouluaaton jälkeen nousi aurinko. Oopperalaulaja lauloi yksin katolla "Niin kaunis on maa". Lopullista tuomiota ei julistettu.

Jumalalla oli ikuisuus aikaa miettiä, minkälaisen maailman luo. Ehkä se olisi hyvä muistaa. Vaikkei uskoisi. Mihin sitten kannattaisi mieluummin uskoa?

Sähkösaunan vaaleilla lauteilla
ovi auki kenen vain tulla
oviaukko niin matala ja kapea
että on oltava pieni

Siellä minä odotan

Rasvankatkuisen ravintolan nurkassa
Coldplay taustalla, kaukana kotoa
Tiskin takana joku
jonka tahtoisin pelastaa

Siellä minä odotan

Lapsuuden sydänpeittoon kääriytyneenä
samettiverhojen pimentämässä päivässä
joka ei tuo lempeää iltaa
ei muutosta huomiseen

Siellä minä odotan

Vielä tulee aika
kun sydän rinnassa jäähtyy
hengitys hidastuu
ja olen vapaa

Silloin sinä tulet
kun en tarvitse ketään

Ja minä näen Sinut