Barabbaantosi

Mirdja, Sun kanervakankahilles
tahtoisin kyyneltymään
kun ilta on painava panssari
ja aamu kääntää katseensa pois

Päivien rievuissa kosteat kulmat
kääriydyn suruun piilossa maailmalta
sisällä syövät ja tubit
joita ei voi lääkärit hoitaa