Satumaisen isot juhlat heidän suuressa, erikoisesti koristellussa talossaan. Osa jo lähtee, bileet paranevat. Olen kiinnostunut ihmisten jaloista: Puhun niistä, kosken niihin. Umpihumalassa oleva keski-ikäinen mies haluaa pitää puheen. Sinä rohkaiset, minä ajattelen että hän häpäisee itsensä. Mies vetää solmion väärinpäin kaulaan, astuu eteen ja sanoo mikrofoniin: "Minä olen huono ihminen."
Vauva itkee toisessa huoneessa. Vanhemmat ovat nukahtaneet ja lapsi on huonossa paikassa heidän välissään jalkopäässä. Otan vauvan syliini. Muut eivät ole kiinnostuneita tai pikemminkin eivät uskalla puuttua toisten asioihin. Nostan vauvan seisomaan syliini, leikitän sitä. Se nauraa minulle. Pian sillä tulee kuset ja paskat housuun ja suupielet kääntyvät alaspäin. Se ei kuitenkaan ala itkeä, kun ilveilen sille. Kukaan ei anna vaipanvaihtoapua, joten hoidan homman yksin. Vaipassa on hillitön määrä koiranulosteen näköistä tavaraa. Lapioin sitä lopulta myös käsin, kun kaikki ei mahdu vaippaan. Se ei ole lainkaan inhottavaa.
Herään voimakkaaseen tunteeseen, että haluan oman vauvan, vaikka luulin etten ole erityisen lapsirakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti