perjantai 21. helmikuuta 2014

Loputtomasti toisin

Seisomme merenjäällä

odottamassa myrskyä

kukaan ei tiedä meistä

Varastamme nämä tunnit

toisin menneiltä kohtaloilta

ja olemme vihdoin nuoria

 

Kun tulemme huoneeseen

sisälläsi kasvaa toinen

jota ei voi pyyhkiä pois

Tahdon valita kauneuden

rannattoman meren

ja jokaiseen hetkeen kaiun ikuisuuden

 

Lähden täältä tänään

kohti suurinta pimeää

kun taloni on tyyntynyt

Kuljen päin pelon kasvoja

joita en voinut kohdata

ennen kuin Luoja kätki omansa

tiistai 11. helmikuuta 2014

Sanattomuus

Voisin pyytää tälle päivälle sanaa:

 

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille", hän kehottaa.

 

Sanat tomua

opetuslapsi on väsynyt ja heikko

totuus ei tee vapaaksi, se on 'out there somewhere'

kadonnut sisältä

 

Radiossa sanotaan ulkona olevan niin harmaata

että pingviineille syötetään masennuslääkkeitä

maanantai 10. helmikuuta 2014

Kun omenat satavat puista

Minä etsin pyhää sinusta

katson niin kuin alttaritaulua

jossa käärme on kiertynyt väliimme

Tahdon kaiken sen tiedon

pois tietämättömyyden paratiisista

rakentamaan uutta maailmaa

 

...ja tuntea valkoisen neuleen

rintaani vasten

                 omenat satavat puista

                 keväthangelle

                                  minä olen pian puhdas

                                  kuin puhtaaksi kynitty uhkapeluri

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Object relations

Herään rikki revittynä

hampaittesi jäljet tihkuu verta

tyhjien sotatannerten autius

kulkee lävitseni - olen vain luinen ranka

kaikki ympärillä ovat kuolleet

sinun vihasi halvaannuttaa käteni ja jalkani

makaan ruumiskuopassa elottomien silmien keskellä

ja odotan paraatimarssia, purppuranpunaisia viittoja

sinua nuolemaan haavani hirvittävällä kielelläsi

 

Älä jätä minua tänne yksin nyt, rukoilen

sinulta joka hylkäät lapsesi aina uudestaan

sytytät kylmentyneet sydämet palamaan

ja jätät ne helvetin liekkeihin

tiistai 28. tammikuuta 2014

Talvisaarna

Oikea ja väärä sekoittuvat tänään. Ne eivät ole öljy ja vesi vaan niin kuin kauneus ja rumuus tai tarina ja pinta. Siellä missä ei ole mielikuvitusta, historiaa ja tilaa vapaalle subjektiiviselle tulkinnalle, ei lopulta ole mitään. Mitä kapeammaksi horisontti muodostuu, mitä karkeammiksi pyyteet, sitä kauempana ihminen on Jumalasta, joka on kauneus.

 

Ihastelen auringon täydellisyyttä. Tuijotan tähtitaivaan syvyyteen. Sitten katson ihmisten töitä. Talouskriisiä, pornografiaa, internetin keskustelupalstoja. Mitkä ihmisten töistä viestivät jumalallista? Taide, uskonnot, keskinäinen rakkaus ja hyväksyntä? Eikö ole selvää, mihin minun tulee suunnata katseeni? Muistelen jotain Yrjänän runoa: "Jumala havaitsee vain rakkauden / muu on hänelle ei-olevaa / siksi meillä on niin vähäinen osa hänessä"

 

On tultava puhtaammaksi, se on oikeastaan sama asia kuin tulla näkyvämmäksi. Kun Paavo Haavikolta kysyttiin, uskooko hän Jumalaan, hänen mielestään tärkeämpi kysymys oli, uskooko Jumala meihin. Mystiikan teologiassa puhutaan siitä, kuinka Jumala näkee vain puhtaan. Jotkut protestantit vieroksuvat ihmisen omia ponnisteluja, mutta eiväthän ne yleensä edes johda mihinkään. Mitäpä me ihmiset täällä yksin yritämme, kun päivät täyttyvät konditionaaleista. On avauduttava, antauduttava yhteistyöhön, lähdettävä ulos pimeänä yönä.

maanantai 27. tammikuuta 2014

"Syön puolitoista litraa kinuskilla kuorrutettua vaniljajäätelöä, jotta naapurit eivät kuulisi kuinka ynisen kivusta." -Anni Kantto, romaanihenkilö