Seisomme merenjäällä
odottamassa myrskyä
kukaan ei tiedä meistä
Varastamme nämä tunnit
toisin menneiltä kohtaloilta
ja olemme vihdoin nuoria
Kun tulemme huoneeseen
sisälläsi kasvaa toinen
jota ei voi pyyhkiä pois
Tahdon valita kauneuden
rannattoman meren
ja jokaiseen hetkeen kaiun ikuisuuden
Lähden täältä tänään
kohti suurinta pimeää
kun taloni on tyyntynyt
Kuljen päin pelon kasvoja
joita en voinut kohdata
ennen kuin Luoja kätki omansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti