"And it was morning.
And I found myself mourning, for a childhood that I thought had disappeared.
I looked out the window
And I saw a magpie in the rainbow, the rain had gone,
 I'm not alone, I turned to the mirror, I saw...
You, the child, that once loved.

The child before they broke his heart,
Our heart, the heart that I believed was lost
Hey, you surprised? more than surprised
To find the answers to the questions
Were always in your own eyes

Do you realize,
That you could have gone back to her,
But that would only be
Retracing all the problems that you ever knew,
So untrue,
For she's got to carry on with her life
And you've got to carry on with yours.

So I see it's me, I can do anything
And still the child,
'Cos the only thing misplaced was direction
And I found direction.
There is no childhood's end
There is no Childhood's End
You are my childhood friend, lead me on

Hey you, you've survived,
Now you've arrived, to be reborn
In the shadow of the magpie.

Now you realise
That you've got to get out of here.
You've found the leading light of destiny
Burning in the ashes of your memory,
You want to change the world?
You'd resigned yourself to die a broken rebel,
But that was looking backward
Now you've found the light.

You the child that once loved,
So I see it's me, I can do anything
And still the child.
'Cos the only thing misplaced was direction
And I found direction.
There is no childhood's end
You are my childhood friend, lead me on..."

Marillion: Childhood's End?

Kaupunkikauris

Turvassa kiskoilla: Japanilaisten urheiluautonväriset matkalaukut. Tilausajobussit Lasipalatsilla. Joku kuvaa Ståhlbergin patsasta, Kallio saa istua rauhassa. Työmailla hiljaiset miehet liiveissään. Koululuokka jonossa kuin hanhipesue, suojatiellä.

 

Katsoisinpa oikein silmin. Jättäisinpä voodoon ja flagellaation. Säästäisinpä silti hiomattomat kulmat.

Vapauden kulttuuri

Kaikki he tahtovat ihoa vasten
katsella leikkejä lastenlasten
ja vaikeisiin aamuihin hymyn
joka tulipallona valaisee maailman

Ilmapommituksissa revenneet talot
matalat ja huterat majat metsikössä
koruttomat kopit kylmässä betonissa
kesämökit pienelle käytölle jääneet...

Niitä he ovat yksin
          itsensä halaajat
                     peilien vangit
                               rauhattomat sielut markkinoilla

Tunteet

Laineilla lautta Latuska

kuin lastu vainen

makaan alasti laudoilla

kämmenet melana

Ilona seisoo rannalla vakavana

katselee järkiheittoa menoa

neuloo loputonta raitasukkaa

kuin lapamadolle kolttua

Kun aallot viskoo ees ja taas

taidan pelätä

vielä ei olla edes selällä

Latuska haukkaa vettä

Rannalla olevat eivät näe uppoamista

vaan muistavat Gennesaretia

kun kauhova uskalikko nousee pystyyn

ja tähtää kohti laskevaa aurinkoa

Kohtuun ei mahdu

Kultaiset hiukset heilahtivat pois

Kiipesin vuorelle katsomaan kaupunkia

Siellä hän vaeltaa muurahaisena

Ja ammennan vuoripurosta salattua vettä

 

Ei voi palata sinne mistä kerran lähti

Ei enää mahdu minnekään

Kun on avutonta ja hiljaista

Sen on vietävä kohti uutta, koskematonta

 

Silmät alkavat tottua maisemaan

Tuuli tuntuu jo tutulta

Ensi yönä tapaan vuoren ruhtinaan

Ja me juomme uudelle maailmalle:

Kasvojen kulta ei enää vaihdu suljettuun vihaan

Eikä silmät sammu kun en niitä enää näe

Mutta ihmiskeko on täynnä nuhjuisia enkeleitä

Yhtä paljaita ja täydesti hehkuvia kuin minäkin

 

Suuren ja ihmeellisen luo

On monen kivun mittainen matka

Polku on itse tallattava

Keskelle synkimpiä aarnioita

 

Vuoren ruhtinas ottaa tyhjän pikarin

Hän sanoo: «Älä tule ennen kevättä takaisin

Sinut on tehtävääsi valmistettu

Ja sinua suojaa käteni ja vuotesi

 

                        Käteni ja kovimmat vuotesi»

Siellä päivä ei kulje koskaan pois

Kun oikaisen ja lavitsa huokaa

Tuumin: Tammiarkku mulle tuokaa

Ja pohjalle vähän olkia

Kaipaan lepoa ja rauhaa

Olen ajatellut yhden elämän verran

Kantanut häpeää yhden elämän verran

Pimentolassa ei laineet laula ja lyö

Vihdoinkin on hiljaista

Sitku

Sitten kun olen onnellinen

kirjoitan niin kuin Annikki, Bo ja muutama muu

eikä subjekti leviä mustana läikkänä

peittäen koko maiseman

 

Sitten kun olen onnellinen

te haluatte siitä palan

niin kuin naapurin lottovoitosta

tai säteilevästä auringosta

 

Pimentolassa sade ropisee ikkunaan

jokainen tuleva päivä on vähän käytetty

vielä ei ole kiire

mutta kohta on lähdettävä matkaan