XI

Etsi suru itsestäsi

Kipua ja häpeää suurempi

Tee kyynelistä leipä

Ja kulje omaa tietäsi

Yön enkeli

Ei voi väittää etteikö tuulisi

Ei voi väittää ettenkö kuolisi tuhannesti

Ennemmin kuin tukahtuisin paskaan

Joka ei ole omaani

Ja silti en tahtoisi mitään muuta

Kuin koskettaa kuuta

Lämmitellä lainavalossa

Hetken ennen lopullista pimeää

 

Kuinka kauan tämä nahka ja nämä luut

Patona jaksavat pidellä piinaa

Ja kun hyöky lopulta vyöryy

Kappaleiksiko repeytyy hypokeimenon

 

Ei laiva koskaan saavu kuljettamaan pois

Ja purjehtijat iskeytyvät rantakallioon

Satumaa

Kaipaan takaisin unelmaan

jota nuori, autio sydän kantoi mukanaan

pelkojen ja toiveiden tuoksuun

pikkukaupunkien hiljaisilla kaduilla

 

Silloin oli aina syksy

ja kaikki vasta alussa

Iltaisin satoi usein

pisarat ropisivat nahkatakin hihalle

 

Istuin kynttilöillä valaistuissa huoneissa

junat veivät toiviomatkoille

ja sillat kutsuivat epätoivoon

kun kaikki päättyi aina salamaniskusta

 

Onko vielä mahdollista palata

vai ovatko vuodet sulkeneet portin

ja jään maailmojen väliin

yksin

Kaipuun viikate

Se muistaa vain hyvän:

Lämmittimen hehku syysiltana pimeän vaipassa
Kuumien päivien makinkärräys
Springsteen autossa, kirjojen lukeminen kaikkina vuosina

Hullu minä olen, kun vielä odotan sinua

Näen saunan ikkunasta
kuinka hän kävelee hitaasti kohti laituria
Musta on kuoleman väri

Kuviteltu vastaantulo

Tule tähän hetkeen
ota vihani suuhusi
          Kun valot syttyvät iltaan
          voin ottaa vihasi

Pohjoinen ja etelä vaihtavat paikkaa
tuuli tuo tuoksuja
maasta jonne kaipaan
olen lähellä sinua vaikka en tavoita

Tähän hetkeen katoavat muistot
vuodenajat
pettymysten pitkospuut
arkana kuiskaan että pelkään

Järkäleeksi joskus

Näen unia kansainvälisistä selkkauksista ja jonkun toisen lapsuusmuistoista, joissa maissipelto palaa. Ensimmäinen  lähti siitä, että minut lavastettiin myymälävarkaaksi Kyyjoen osuuskaupassa, mutta taustalla oli lopulta kemiallisten aseiden kehittäminen. Olin vahingossa nähnyt liikaa. Maissipeltopojan isä taas piiskasi poikansa, vaikka minä olin syyllinen paloon. Kun on lapsena syyllinen johonkin, joku muu saa kärsiä, ja kun aikuisena ei ole syyllinen, syytetään. Niinkö se menee? Kärsiikö lapsuuden rikoksista ikuisesti, jos ei ole saanut rangaistusta silloin? Kunpa elämä olisi oikeudenmukaista ja asioista puhuttaisiin.

       Mahdoton rakkaus ei voi tulla mahdolliseksi
       Seinät joustavat kunnes ne tulevat vastaan
       Ja siinä on alkupiste
       Se minkä olisi pitänyt olla aina

       Yksinäisyys käy helpommaksi

Alku

Toivoisinko hänen olevan täällä
Pohjoistuuli käy rantaan
Luen hyyskässä Lefan säkeitä
Lopetan kituvan linnunpoikasen puukalikalla

            se on niin pieni ettei sellaista voi oikein edes olla

Toivoisinko hänen olevan täällä
hätkähdyttämässä minua
aina uudestaan

            maailman pienimmän linnun kärsivin poikanen