Alakerrassa palaa valo pitkin yötä
Katriina istuu keittiössä ja odottaa
Ensimmäistä vierasta moneen vuoteen
Tai oikeaa aikaa terrori-iskulle kampuksella
Löysin tänään kutsumukseni ja päätin elää
En ensi kevääseen vaan niin kauan kuin tarvitsee
Kunnes voin olla ääni niiden puolesta
Joita kukaan ei kuule
Joiden ajatukset katoavat katkeruuteen
Hätäiset katseet ihmisten välinpitämättömyyteen
Ei Jumala luonut tällaista maailmaa
Ei hän luonut meitä toistemme ohi kulkemaan
Ei hän luonut sähköisten vessakirjoitusten ihmisvihaa
Ei yksilönvapaudeksi kaunisteltua armottomuutta
Katriinan kärsimys on kaunista
Niin kuin jokaisen aran ja vereslihaisen lapsen
Kaupunki herää aamuun ja minä livun uneen
Alakerran majakka loistaa kuin merkiksi minulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti