Mun ei pitäisi olla tässä
kuuman huoneen upottavalla sohvalla
johon silmiä sulkematta voisi nukahtaa
Mun ei pitäisi ajatella näitä
häitä ja hautajaissaattoa
Pariisin hotellihuoneita ja kirjeitä kaikille
Vuosien painajaisesta löytyy vielä tummempi sävy
siihen väriin hukkuu, ääriviivani katoavat
en enää odota että herään ja 'niin kaunis on maa'
Tuuli heiluttaa koivuja lehdissään
kesä saapuu ilkeästi hymyillen kuin petollinen ystävä
ensimmäisestä tuli viimeinen ja uudesta hetkellinen
Kovin pieni jälki jää yhdestä täistä tai kärpäsestä
on tietysti niitäkin, jotka lähtevät liian aikaisin
se mitataan kyynelillä ja hakkuuaukeilla sydänten metsissä
On oikea aika, kun vastaukset viipyvät
ja ihmiset ovat jo alkaneet unohtaa
kun unelmani eivät enää kelpaa maailmaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti