Jälkeen Linklaterin kesken jäävän Pariisin
kun aurinko on laskemaisillaan
ja olen kävellyt hiljaista siltaa Cohenin Suzannen kanssa
lopulta K-Extran kassajonossa
kun nainen kihertää puhelimessa koko matkan
Tajuan ettemme ole hulluja
Emme tarvitse lääkkeitä
terapioita
Emme edes positiivista ajattelua
lisää liikuntaa
jumalaa
Alan uskoa Rebekkaa
Emme tarvitse helppoheikkejä
jotka sanovat: ajattele kuollutta koiraa
että Moppe rakasti sinua kun olit lapsi
Alan uskoa Rebekkaa
ja luomiskertomusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti