maanantai 31. maaliskuuta 2014

Rebekkalainen

Jälkeen Linklaterin kesken jäävän Pariisin

kun aurinko on laskemaisillaan

ja olen kävellyt hiljaista siltaa Cohenin Suzannen kanssa


lopulta K-Extran kassajonossa

kun nainen kihertää puhelimessa koko matkan

 

Tajuan ettemme ole hulluja

 

Emme tarvitse lääkkeitä

             terapioita

                              Emme edes positiivista ajattelua

                                    lisää liikuntaa

                                                                        jumalaa

 

Alan uskoa Rebekkaa

 

Emme tarvitse helppoheikkejä

jotka sanovat: ajattele kuollutta koiraa

että Moppe rakasti sinua kun olit lapsi

 

Alan uskoa Rebekkaa

ja luomiskertomusta

Ei kommentteja: