maanantai 3. maaliskuuta 2014

Toisineläjä

Sadankolmenkymmenenkahdeksan kilon häpeä
voi painaa harteita ilman niitä kiloja
ja ihmisten katseet saada nöyrtymään
laitakaduille ja pimeän suojiin

Kun sydän on läpättänyt jo pienestä
ja kädet tärisseet kuin vanhalla miehellä
katse harvoin kohoaa taivaalle
tai edes silmien palaviin pensaisiin

Nauravat, että mittailee katukiviä
tai kiillotettuja kenkiään
sanovat että jokainen pelkää
se pitää vain peittää

Ehtoollismalja pomppii huulilla
seuraavalla kerralla on jäätävä penkkiin
luulevat ettei ole uskoa
eikä viidennen käskyn kunnioitusta

Pää ei pysy paikallaan saksien alla
leikkaaja ei puhu niin kuin puhuu muille
ja autokoulun tai rippikoulun viiksekäs mies
katsoo ja arvioi onko miestä

Tukka saa kasvaa kahdeksantoista vuotta
Kuuma moottoritie saa odottaa toiset kahdeksantoista
            elämäntehtävä ylimääräiset kaksitoista
             maailma kolmekymmentäneljä
Sitten hän levittää kädet ja odottaa, ampuuko kukaan

..edes rikkinäisellä jousella

Satakolmekymmentäkahdeksan kiloa
ei kerry kuukausissa tai edes parissa vuodessa
kukaan ei pidä kättä liekissä
kuin jos se pidetään väkisin

..ja katkotaan jänne siivistä

Mutta ehkä jonain päivänä
hän muuttuu taas haukaksi
ja liitelee yli vanhojen peltojen
ei katso taakseen, ei palaa enää takaisin

..ja kylän ylle nousee paksuja savupatsaita

Ei kommentteja: