Minä olen Jerusalem

ja tämä on minun temppelini

Puolustus murtuu

ja temppeli tuhotaan

Niin kuin Jojakin 36 vuotta paossa

ehkä jäljellä on enää kaksi

Minutkin armahdetaan

ja saan elämäni loppuun syödä kuninkaan pöydässä

Uudelleen löydetty maa

Kaukaisilta saarilta

Lähes karttojenlehdiltä pudonneilta

Sinut tuotiin minun sardoniseen elämääni

Toit lämmön ja kylmyyden

Tunsin vain sateiden salaisuuden

 

Mitkä tahansa göteborgit

Mitkä tahansa marraskuun yöt

Mitkä tahansa tuulten piiskaamat hahmot rannassa

Etsimässä laivaa joka purjehtii taivaat

Horisontissa kajastaa aamun pehmyttä valoa

 

Kuljen sinun luoksesi

Niin kuin ristin juurelle yhä uudelleen

Ja vaikka itsestäni paljon luulen

Päivä päivältä useammin

Alan nähdä sen, mitä tarvitsen

 

Kaukaisilta saarilta

Lähes syvyyksiin uponneilta

Sinä saavuit minun luokseni, vuokseni

Luoteesta puhalsi jäinen henkäys

Ja koko luomakunta ympärillämme paleli

"Vain urheat soturit putoavat hevosen selästä taistelussa. Polvistuvat pelkurit eivät tiedä mitään putoamisesta." - Monsoon Wedding -

Kohti kevättä

Pisarat napsahtelevat parvekkeen peltiin

Vastapäisillä kaiteilla eri värisiä valokaapeleita

Ja sisällä ihmiset joiden elämää minun ei tarvitse ajatella

Puhelin piippaa jouluntoivotusta - voin avata sen vähän myöhemmin

Olen kai kokonainen nyt juuri näin

Viimeiset päivät kotona - olen kiitollinen jokaisesta jonka sain

Muuttolaatikot vievät kohti uutta josta en vielä tiedä

Olen surullinen tietysti, ja yksin - kuinka ollakaan

Mutta ehkä elämässäni on vielä jotain jäljellä

Minä itse olen vielä jäljellä

En jätä taivaltani tuulien varaan

Mutta ehkä jonain päivänä

Minullakin on jotain minkä menettäminen sattuisi

Enemmän kuin yksinäisyys, enemmän kuin pelko kuolemasta

Elämästä alkamattomasta, surusaatosta suruttomasta

Ehkä näistä vuosista saan sanan

Jonka soisin jokaiselle

Päänsä alas painaneelle

Kyttyräänsä kivunsätein kantavalle

Eivätkä kirkon seinät kaikuisi tyhjyyttä

"Because you already know that love is the only thing that has a chance against death. It causes us a lot of pain, but without it we feel isolated, untethered, lost in space."

-Gina (In Treatment, season 2)

Joulupuu

Olisitko minun joulupuuni

suudelmilla koristeltava

kaupungin tuulisilla kaduilla

rakkaus on jumala

 

Liekit lepattavat

henki on tulossa

tai valo sammumassa pakkaseen

Ruska-pullon kanssa

 

Halusin viimein sen rauhan

joka Suurtorilta kaikelle kansalle julistetaan

kirkkomaalle kannetaan puulaatikoita

jouluyönä Hamlet valitsee kohtaloaan

 

Olisitko minun joulupuuni

seppelein kutsutaan, seppelein unohdetaan

taivaan kynttilät koristelevat maan

ehkä pyyhkivät surun ihmisten kasvoilta

Ensimmäinen syksy

Viimeisten vuosien alle

puristuin, kuristuin

"Ihminen on kaunis"

sanoi muinoin äitini

Jokainen vastaantulija

oli musta enkeli

joka uhkasi nimeäni

 

"En voi olla muuta

kuin oma itseni"

Ikilause kulutti sieluni sileäksi

Ja kuitenkin arvoni ja elämäni

oli kaikki mitä minulla oli

 

Vuosien hyökyaaltojen alle

melkein upposin

Kukaan ei tarttunut käteeni

mutta näin korallit

joiden mukaan suunnistin

Näin hylkeitä ja merenneitoja

jotka tiesivät tien

kalliolle takaisin

 

"Saako halata"

oli melkein kuin saako palata

aikaan jolloin ihmiset

ottivat minut joukkoonsa

Yhä vapisten odotin tuomiota

jota ei tainnut enää tulla

 

Ehkä joku vielä jossain

näkee sydämeeni

kuulee minun ääneni

ja vastaa rukouksiini

Tahtoisin olla se mies

joksi Luoja minut tarkoitti

ja tahtoisin antaa parhaimpani

sille joka uskaltaa lähelleni

 

Annoin aikaa ensi keväästä

vielä seuraavaan

Aika tekee tekojaan

jos olemme valveilla

Tämä aika on paha

mutta tulee muuttumaan

Laitan kaikkeni hyvyyden varaan

ja tulen kerran voittamaan