Joulupuu

Olisitko minun joulupuuni

suudelmilla koristeltava

kaupungin tuulisilla kaduilla

rakkaus on jumala

 

Liekit lepattavat

henki on tulossa

tai valo sammumassa pakkaseen

Ruska-pullon kanssa

 

Halusin viimein sen rauhan

joka Suurtorilta kaikelle kansalle julistetaan

kirkkomaalle kannetaan puulaatikoita

jouluyönä Hamlet valitsee kohtaloaan

 

Olisitko minun joulupuuni

seppelein kutsutaan, seppelein unohdetaan

taivaan kynttilät koristelevat maan

ehkä pyyhkivät surun ihmisten kasvoilta

Ensimmäinen syksy

Viimeisten vuosien alle

puristuin, kuristuin

"Ihminen on kaunis"

sanoi muinoin äitini

Jokainen vastaantulija

oli musta enkeli

joka uhkasi nimeäni

 

"En voi olla muuta

kuin oma itseni"

Ikilause kulutti sieluni sileäksi

Ja kuitenkin arvoni ja elämäni

oli kaikki mitä minulla oli

 

Vuosien hyökyaaltojen alle

melkein upposin

Kukaan ei tarttunut käteeni

mutta näin korallit

joiden mukaan suunnistin

Näin hylkeitä ja merenneitoja

jotka tiesivät tien

kalliolle takaisin

 

"Saako halata"

oli melkein kuin saako palata

aikaan jolloin ihmiset

ottivat minut joukkoonsa

Yhä vapisten odotin tuomiota

jota ei tainnut enää tulla

 

Ehkä joku vielä jossain

näkee sydämeeni

kuulee minun ääneni

ja vastaa rukouksiini

Tahtoisin olla se mies

joksi Luoja minut tarkoitti

ja tahtoisin antaa parhaimpani

sille joka uskaltaa lähelleni

 

Annoin aikaa ensi keväästä

vielä seuraavaan

Aika tekee tekojaan

jos olemme valveilla

Tämä aika on paha

mutta tulee muuttumaan

Laitan kaikkeni hyvyyden varaan

ja tulen kerran voittamaan

Elämä virtaa kuin veri

Ja minä olen maailmassa

Kuin en koskaan muualla olisi ollutkaan

 

Miksi puolikkaiden pitäisi näyttää kokonaisilta

Miksi sydämen haava pitäisi kätkeä

Karpalot jumppasaleilla ovat samaa suolaista vettä

Jota taivas työntää syysiltaisin, ja silmämme

Ei enää yhtään Mulon Mantaa minun elämääni

Olkoon matka miten pitkä tahansa, aion sen kävellä

Jokainen talo on seurojentalo ja jokainen laulu sydämen laulu

Ehkä Santra tulee jo ensi perjantaina

Minä olen kaatunut puu

jonka juuret ilmaan kietoutuu

mutta se ei voi estää

kasvamasta ylöspäin

kohti valoa

Väliraportti

Kuten olette huomanneet, iltojen pimetessä Barabbaantosi on hiljentynyt. Jatko on mietinnässä. Pysykää kuulolla, tiettyjä muutoksia on ilmassa. Joka tapauksessa haluan kiittää kaikkia lukijoita kuluneista vuosista.

"And it was morning.
And I found myself mourning, for a childhood that I thought had disappeared.
I looked out the window
And I saw a magpie in the rainbow, the rain had gone,
 I'm not alone, I turned to the mirror, I saw...
You, the child, that once loved.

The child before they broke his heart,
Our heart, the heart that I believed was lost
Hey, you surprised? more than surprised
To find the answers to the questions
Were always in your own eyes

Do you realize,
That you could have gone back to her,
But that would only be
Retracing all the problems that you ever knew,
So untrue,
For she's got to carry on with her life
And you've got to carry on with yours.

So I see it's me, I can do anything
And still the child,
'Cos the only thing misplaced was direction
And I found direction.
There is no childhood's end
There is no Childhood's End
You are my childhood friend, lead me on

Hey you, you've survived,
Now you've arrived, to be reborn
In the shadow of the magpie.

Now you realise
That you've got to get out of here.
You've found the leading light of destiny
Burning in the ashes of your memory,
You want to change the world?
You'd resigned yourself to die a broken rebel,
But that was looking backward
Now you've found the light.

You the child that once loved,
So I see it's me, I can do anything
And still the child.
'Cos the only thing misplaced was direction
And I found direction.
There is no childhood's end
You are my childhood friend, lead me on..."

Marillion: Childhood's End?