Toivoisinko hänen olevan täällä
Pohjoistuuli käy rantaan
Luen hyyskässä Lefan säkeitä
Lopetan kituvan linnunpoikasen puukalikalla
se on niin pieni ettei sellaista voi oikein edes olla
Toivoisinko hänen olevan täällä
hätkähdyttämässä minua
aina uudestaan
maailman pienimmän linnun kärsivin poikanen
B A R A B B A A N T O S I *********The Smelter of God
tiistai 30. heinäkuuta 2013
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Muisto toisenlaisesta elämästä
Kun pelkään kassajonossa
yhtäkkiä ajattelen sitä katsetta
enkä pelkää enää
Se katse ei vaatinut mitään
se katse ei luvannut mitään
silmät kuin auringot
Se hoiti kaikki haavani
sain voimani ja uskoni
jätin taakseni toisenlaiset katseet
Sen ainoan kerran
yksiössä jossa ei ollut yhtään ylimääräistä kulmaa
minut hyväksyttiin
Joku puoliksi tuntematon
ohikulkumatkallaan
piti itsestään ja hetken minusta
Siitä on ehkä yhdeksän vuotta
kun minua katsottiin niin
elämäni katosi kun katse katosi
Siitä saakka
ylläni on ollut varjo ja taakka
olen etsinyt katsetta läheltä ja kaukaa
Siinä ruokakaupan kulmalla
kun ihmiset kantavat jäätelöä ja mansikoita
yhtäkkiä tajuan
että näin ei voi jatkua
yhtäkkiä ajattelen sitä katsetta
enkä pelkää enää
Se katse ei vaatinut mitään
se katse ei luvannut mitään
silmät kuin auringot
Se hoiti kaikki haavani
sain voimani ja uskoni
jätin taakseni toisenlaiset katseet
Sen ainoan kerran
yksiössä jossa ei ollut yhtään ylimääräistä kulmaa
minut hyväksyttiin
Joku puoliksi tuntematon
ohikulkumatkallaan
piti itsestään ja hetken minusta
Siitä on ehkä yhdeksän vuotta
kun minua katsottiin niin
elämäni katosi kun katse katosi
Siitä saakka
ylläni on ollut varjo ja taakka
olen etsinyt katsetta läheltä ja kaukaa
Siinä ruokakaupan kulmalla
kun ihmiset kantavat jäätelöä ja mansikoita
yhtäkkiä tajuan
että näin ei voi jatkua
torstai 6. kesäkuuta 2013
Jatkoa edelliseen
Pitäisikö parvekkeen kuivunut kanerva kastella
Pitäisikö kattaa lautasliina yhdelle
"Kuka päättää ketkä saa onnistua?"
Viileä tuuli tuoksuu vereltä
Ja päiväkodin lapset ovat pihalla huomenna taas
Tahdoin tuntea tuoksun syreenin ja neilikan
Tahdoin hajuvesien tuoksuissa nähdä unia
Tahdoin löytää oman elämäni uudestaan
Ei siihen ole liian kallista hintaa
Olet siellä jossain, ehkä jonkun toisen
Suon sen sinulle, vaikka yksinäisyys on usein suo
Minulla on koti joka on aina minussa
Ja toivon että löydät omasi
Ennen kuin ilta saapuu
Ja silti kun kuulen puhelimeni äänen
Toivon ettei se ole keneltäkään toiselta
Ei edes sellaiselta
Jota ehdoitta rakastan
Pitäisikö kattaa lautasliina yhdelle
"Kuka päättää ketkä saa onnistua?"
Viileä tuuli tuoksuu vereltä
Ja päiväkodin lapset ovat pihalla huomenna taas
Tahdoin tuntea tuoksun syreenin ja neilikan
Tahdoin hajuvesien tuoksuissa nähdä unia
Tahdoin löytää oman elämäni uudestaan
Ei siihen ole liian kallista hintaa
Olet siellä jossain, ehkä jonkun toisen
Suon sen sinulle, vaikka yksinäisyys on usein suo
Minulla on koti joka on aina minussa
Ja toivon että löydät omasi
Ennen kuin ilta saapuu
Ja silti kun kuulen puhelimeni äänen
Toivon ettei se ole keneltäkään toiselta
Ei edes sellaiselta
Jota ehdoitta rakastan
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Hyvyyttä on aika paljon
Tänään oli koulujen päättymispäivä, helteinen. Asuntoni oli liian kuuma ja kotini lähellä olevat harvat nurmikkokaistaleet nuoriso oli vallannut. Televisiosta tuli nuorisomusiikkikonsertti, jonka sisältöä en ymmärtänyt: Ala-asteikäinen poika lauloi eläytymättä ja nuotin vierestä aikuisten rutiinilla tekemää nihilististä tanssimusiikkia. Sitten siellä esiintyi se kahden naisen näennäisfeministinen yhtye, jolla on kyllä ihan hyvin kirjoitettuja ja ajateltuja sanoituksia. He esittivät kappaleen nimeltä "Jeesus ei tule, oletko valmis". Yhteiskuntakriittisen pääsanoman ohella se oli ilmiselvästi avarakatseista gospelia. Vilkaisin huvikseni internetin pelottavasta maailmasta, mitä siitä oli sanottu. Konserttipaikan omistava herätyskristillinen vaikuttaja oli yrittänyt estää kappaleen esittämisen Tampereella. Kappaleen nimi oli ilmeisesti hänelle liikaa. Hän ei nähnyt sitä 2010-luvun ihmisen hätähuutona niin kuin osa kuuntelijoista. Sama henkilö oli aiemmin estänyt Alice Cooperin (joka myös on tunnettu kristillistä yhteyksistään) konsertin.
Suomalaiset ovat kummallisia. Toisaalta usein tulee hyvin lämmin olo. Seuraavaksi luin uutisen, jossa joku oli ajanut kehätietä väärään suuntaan ja haastateltava asiantuntija (en nyt enää muista mistä virastosta) kommentoi, että se on ymmärrettävä virhe, jonka voi tehdä muutkin kuin vanhukset tai päihtyneet. Kommenttiosiossa tuntematon autoilija tietysti lynkattiin aivottomaksi idiootiksi. Seuraavassa uutisessa bussissa rasistisesti huudelleelle joku kanssamatkustaja oli ostanut matkalipun ja huutelija oli pyytänyt anteeksi käytöstään. Lämmintä oloa ei vähentänyt se, että kommenttiosion kyynisimmät epäilivät tilanteen todenmukaisuutta.
Tänä päivänä, kun Suvivirsi kaikui koulujen päättymisen kunniaksi, tuli tietysti mieleen keskustelu siitäkin aiheesta. Tuntematta keskustelua tarkemmin ja ottamatta kantaa esimerkiksi uusateistien tai äärikristittyjen kannanottoihin, tuli ensimmäiseksi mieleeni kompromissi. Voimakkaan uskonnolliset ilmaukset voisi tarvittaessa korvata esimerkiksi ilmauksilla 'Elämä' tai 'Luonto', jotka jokainen voi tulkita omasta viitekehyksestään käsin. Virren sanoma ei ymmärtääkseni ole se, että pitäisi uskoa johonkin, joka ei itselle näyttäydy totena, vaan siinä selvästikin kurkotetaan yli ihmisen banaalin arkikokemuksen kohti materiaalista todellisuutta syvempää. Kohti sitä hyvää, joka on meidän ympärillämme ja ulottuvillamme, mutta jonka helposti unohdamme. Olisi sääli, jos niin korkea käsitys ihmiselämästä kilpistyisi sanojen tarkkarajaisiin merkityksiin. Toisaalta en kylläkään kannata minkäänlaista taiteen tai uskonnon sensuuria. Yhtä hyvin kristilliset tahot voisivat vain pitää enemmän esillä uskonnollisen kielenkäytön kielipelimäisyyttä ja uskonnollisten ilmaisujen tilapäis- ja työkäsiteluonnetta.
Kaiken kaikkiaan tämän päivän satunnainen ja hyvin vaillinainen otanta vahvistaa aikaisempaa käsitystäni suomalaisista ihmisistä. Se sisältää paljon ristiriitoja. "Hyvyyttä on aika paljon", lauloi Ylppö levyllä, jonka yhteiskunnallisuutta ja filosofisuutta kritisoitiin naiiviudesta ja pinnallisuudesta. Kriitikot olivat osittain oikeassa, mutta Ylpön rehellisyys ja lakoninen pelkistäminen sisälsi paikoin hyvinkin syvää elämänymmärrystä. Hyvyyttä on aika paljon - sen helposti unohtaa yhteiskunnallisessa ilmapiriissä, jossa vähemmistöt on ajettu ahtaalle ja yleistä keskustelua hallitsevat ennakkoluulot ja tietämättömyys.
Jokainen aika on kai ristiriitainen, ja ehkä ristiriitaisuuden ymmärtäminen kertoo siitä, että ettei kulje täysin laput silmillä. Minähän tietysti usein kuljen tunteiden aallokoissa näkemättä kovinkaan laajasti. Niin kuin kaikki muutkin, joilla on tunteet. Mutta "hyvyyttä on aika paljon", sen minäkin näen. Samaan aikaan näen, että kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä on paljon, mutta entä sitten? Tämä on kaukana paratiisista ja niin sen kai täytyykin olla, mutta miksi emme voisi iloita siitä hyvästä, mitä on. Kun tarkastelen ihmisiä ympärillä ja ihmisiä, jotka ovat luomassa tätä yhteiskunnallista ilmastoa, tietyistä uhkista ja kammottavuuksista huolimatta näen toivoa. En usko, että Jeesuksella on vielä suurempaa syytä tulla takaisin.
Suomalaiset ovat kummallisia. Toisaalta usein tulee hyvin lämmin olo. Seuraavaksi luin uutisen, jossa joku oli ajanut kehätietä väärään suuntaan ja haastateltava asiantuntija (en nyt enää muista mistä virastosta) kommentoi, että se on ymmärrettävä virhe, jonka voi tehdä muutkin kuin vanhukset tai päihtyneet. Kommenttiosiossa tuntematon autoilija tietysti lynkattiin aivottomaksi idiootiksi. Seuraavassa uutisessa bussissa rasistisesti huudelleelle joku kanssamatkustaja oli ostanut matkalipun ja huutelija oli pyytänyt anteeksi käytöstään. Lämmintä oloa ei vähentänyt se, että kommenttiosion kyynisimmät epäilivät tilanteen todenmukaisuutta.
Tänä päivänä, kun Suvivirsi kaikui koulujen päättymisen kunniaksi, tuli tietysti mieleen keskustelu siitäkin aiheesta. Tuntematta keskustelua tarkemmin ja ottamatta kantaa esimerkiksi uusateistien tai äärikristittyjen kannanottoihin, tuli ensimmäiseksi mieleeni kompromissi. Voimakkaan uskonnolliset ilmaukset voisi tarvittaessa korvata esimerkiksi ilmauksilla 'Elämä' tai 'Luonto', jotka jokainen voi tulkita omasta viitekehyksestään käsin. Virren sanoma ei ymmärtääkseni ole se, että pitäisi uskoa johonkin, joka ei itselle näyttäydy totena, vaan siinä selvästikin kurkotetaan yli ihmisen banaalin arkikokemuksen kohti materiaalista todellisuutta syvempää. Kohti sitä hyvää, joka on meidän ympärillämme ja ulottuvillamme, mutta jonka helposti unohdamme. Olisi sääli, jos niin korkea käsitys ihmiselämästä kilpistyisi sanojen tarkkarajaisiin merkityksiin. Toisaalta en kylläkään kannata minkäänlaista taiteen tai uskonnon sensuuria. Yhtä hyvin kristilliset tahot voisivat vain pitää enemmän esillä uskonnollisen kielenkäytön kielipelimäisyyttä ja uskonnollisten ilmaisujen tilapäis- ja työkäsiteluonnetta.
Kaiken kaikkiaan tämän päivän satunnainen ja hyvin vaillinainen otanta vahvistaa aikaisempaa käsitystäni suomalaisista ihmisistä. Se sisältää paljon ristiriitoja. "Hyvyyttä on aika paljon", lauloi Ylppö levyllä, jonka yhteiskunnallisuutta ja filosofisuutta kritisoitiin naiiviudesta ja pinnallisuudesta. Kriitikot olivat osittain oikeassa, mutta Ylpön rehellisyys ja lakoninen pelkistäminen sisälsi paikoin hyvinkin syvää elämänymmärrystä. Hyvyyttä on aika paljon - sen helposti unohtaa yhteiskunnallisessa ilmapiriissä, jossa vähemmistöt on ajettu ahtaalle ja yleistä keskustelua hallitsevat ennakkoluulot ja tietämättömyys.
Jokainen aika on kai ristiriitainen, ja ehkä ristiriitaisuuden ymmärtäminen kertoo siitä, että ettei kulje täysin laput silmillä. Minähän tietysti usein kuljen tunteiden aallokoissa näkemättä kovinkaan laajasti. Niin kuin kaikki muutkin, joilla on tunteet. Mutta "hyvyyttä on aika paljon", sen minäkin näen. Samaan aikaan näen, että kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä on paljon, mutta entä sitten? Tämä on kaukana paratiisista ja niin sen kai täytyykin olla, mutta miksi emme voisi iloita siitä hyvästä, mitä on. Kun tarkastelen ihmisiä ympärillä ja ihmisiä, jotka ovat luomassa tätä yhteiskunnallista ilmastoa, tietyistä uhkista ja kammottavuuksista huolimatta näen toivoa. En usko, että Jeesuksella on vielä suurempaa syytä tulla takaisin.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Sunnuntailapsi
Kultatukan päiviä
joina voisi uskoa ihmeisiin
että kuolleetkin heräävät henkiin
Lumi maassa, varhaisperuna suussa
eikä tarvita aurinkoa
valaisemaan näitä huoneita
Vuosien talvien likaiset sydämet
ehkä saa vielä puhtaaksi
valkea hohtaa kuin enkeli haudalla
Mahdumme taas rinnakkain
tälle tielle joka ei ole koskaan
ollut oikea tie
En tule hyvällä muistamaan menneitä vuosia
mutta voisitko olla tänään ja huomenna
pelkkää kultaa ja puhdasta tulta
ja jos et voi niin voisitko mennä
kääntymättä
joina voisi uskoa ihmeisiin
että kuolleetkin heräävät henkiin
Lumi maassa, varhaisperuna suussa
eikä tarvita aurinkoa
valaisemaan näitä huoneita
Vuosien talvien likaiset sydämet
ehkä saa vielä puhtaaksi
valkea hohtaa kuin enkeli haudalla
Mahdumme taas rinnakkain
tälle tielle joka ei ole koskaan
ollut oikea tie
En tule hyvällä muistamaan menneitä vuosia
mutta voisitko olla tänään ja huomenna
pelkkää kultaa ja puhdasta tulta
ja jos et voi niin voisitko mennä
kääntymättä
maanantai 25. helmikuuta 2013
lauantai 23. helmikuuta 2013
Retrospektio
Yritän selvittää, mitä noin kuukauden hiljaisuuden aikana on tapahtunut, kun en sitä itsekään tiedä. Todennäköisesti ei juuri mitään, mutta haluan olemattomuudellekin suuntaviivat. Apuvälineenä toimii päiväkirja, jota oletan kirjoittaneeni lähes päivittäin. Tapanani ei ole olla retrospektiivinen. En koskaan lue, mitä kirjoitan, vaikka varmasti syytä olisi, että ymmärtäisin paremmin, mitä elämässäni tapahtuu. Aika hyödytöntä on ymmärtää pehmeäseinäisestä huoneesta tai kiikkustuolista käsin, mitä tapahtui keskellä talvea 2013. Koska Barabbaantosi ei koskaan ole ollut kirjoittajan henkilökohtaista elämää raportoiva blogi, vaan tarkoitus on ollut jossain ihan muualla, rajoittuu autenttisuus niin, että otan jokaisesta merkinnästä alun ja lopun. En tiedä, mitä tapahtuu, mutta ehkä yritän piirtää jonkinlaista karttaa. Se kai sanojen tehtävä on (päässä soi etäisesti vanhan oppi-isän puhelauluääni).
29.1: "Herään tukka silmillä uskomattomaan huutoon."
"Onneksi oli edes se uni. Niiden avulla jaksan silloin, kun on muuten hankalaa."
30.1: "Ahdistus, vapautus, tasapaino. Tämä on perin mielenkiintoista."
"Olen mielelläni ihmisten kanssa, kunhan se tapahtuu omilla ehdoillani. Lipeän niistä helposti eikä se ole hyvä."
31.1: "Näen tässä tiivistetysti kolme kolme linjaa, mutta en tiedä niiden suhteesta. Nämä näen siis hänen eri suhtautumisissaan minuun."
"Muutama kuukausi on maksimi."
1.2: (puolitoistasäkeistöinen rap-läppä, joka toimii vain räpättynä)
2.2: "En nyt näinä päivinä ehdi ja jaksa juurikaan kirjoittaa. En ehkä edes osaa tai halua."
"Vitutus, ja itsetunto nollassa, päänsärkykin alkoi."
3.2: "Emme taas osanneet. Voi helvetti sentään."
"Missä on Kultatukka? Kenen kanssa vietin viikonlopun?"
5.2: "Turha kai sanoakaan, että ei tuo sunnuntai jäänyt noin."
"Lupaa taistella. Pelottaa pelottaa."
6.2: "Eipä tämäkään päivä ole helppo. Päässä pyörryttää."
"Alan olla jonkin verran huolissani kunnostani. Auttaisiko, jos suurentaisin aamiaista?"
7.2: "Ei tätä ole kovin helpoksi tehty. Älä kysy mitään."
"Hiljaisuudessa soi kaikki maailman laulut, kauniisti ja taiten kirjoitetut sanat."
10.2: "Perjantaina olin kovin väsynyt. Minulla on stressiongelma."
"Ehkä reagoinnit tilanteissakaan eivät ole niin voimakkaita tai negatiivisia, kun asiat eivät tule yhtäkkiä, ikään kun niitä ei olisi koko ajan olemassa."
13.2: "Kirjoittaminen on jäänyt. Sumussa mennyt alkuviikko. Nyt olen vähän enemmän elossa, vaikka paavi eroaa virastaan ja ulkona tihuttaa vettä."
14.2: "Hampaankolossa olevat asiat on selvitettävä ensin, koska ne tulevat joka paikkaan."
"Älä suostu mihinkään ennen kuin asiat on selvitetty!"
16:2: "Kun olin lopettelemassa saunomista ja vielä alasti, joku ropeloi lukkoa ja astui ovesta."
"Uskon seksiin, uskon uniin, uskon onnistuneeseen kohmeloon. Ne ovat shamaanimatkoja."
18.2: "Pitäisi luopua kaikesta, karsia elämästään kaikki joutavat ärsykkeet, jotka vievät tilan todelliselta."
"Hän on niin kaukana valaistuneesta, ettei hänestä ole opettajaksi. Kun olin itse pimeydessä, Yrjänä oli liian ylevä."
19.2: "Herätys 8.15, koska Y aamutelevisiossa 8.19. Puhelin unohtuu takin taskuun, kun olen iltamyöhällä käynyt kellon kanssa väijyen Siwasta suklaanougatjäätelöä."
"Iloitsen vähästä, sellaisesta, mistä en aikanaan osannut. Mikään ei ole itsestäänselvyys enää. Ja Seitsentahokas on uuden levyn paras laulu."
20.2: "Puhuin pojille, unessa puhuin pojille. Teresan kirja kassissa viinojen tilalla, matkalla muualle."
"Oikeastaan odotan jo huomista."
21.2: "Jotenkin sitä tilannetta ei vain tule, mitä toivon ja odotan."
"En usko, että haluaisit, mutta minulla on avain."
En tosiaan lukenut niitä välissä olevia rivejä. Voi olla, että tämä vääristää. Luultavasti ensimmäisissä lauseissa näkyy ajattelemaan ja kirjoittamaan ryhtymisen hankaluus. Ikään kuin olisin ensin lastu laineilla, tunteet tulevat, asiat tapahtuvat. Sitten lopussa olen selvästi itseni herra, toimiva subjekti. Mielenkiintoinen kaava. Tämä vahvistaa ajatusta asioiden käsittelemisen psykologisesta merkityksestä. Ja siitä, että mitään hiljaisempaa elämää ei ole.
29.1: "Herään tukka silmillä uskomattomaan huutoon."
"Onneksi oli edes se uni. Niiden avulla jaksan silloin, kun on muuten hankalaa."
30.1: "Ahdistus, vapautus, tasapaino. Tämä on perin mielenkiintoista."
"Olen mielelläni ihmisten kanssa, kunhan se tapahtuu omilla ehdoillani. Lipeän niistä helposti eikä se ole hyvä."
31.1: "Näen tässä tiivistetysti kolme kolme linjaa, mutta en tiedä niiden suhteesta. Nämä näen siis hänen eri suhtautumisissaan minuun."
"Muutama kuukausi on maksimi."
1.2: (puolitoistasäkeistöinen rap-läppä, joka toimii vain räpättynä)
2.2: "En nyt näinä päivinä ehdi ja jaksa juurikaan kirjoittaa. En ehkä edes osaa tai halua."
"Vitutus, ja itsetunto nollassa, päänsärkykin alkoi."
3.2: "Emme taas osanneet. Voi helvetti sentään."
"Missä on Kultatukka? Kenen kanssa vietin viikonlopun?"
5.2: "Turha kai sanoakaan, että ei tuo sunnuntai jäänyt noin."
"Lupaa taistella. Pelottaa pelottaa."
6.2: "Eipä tämäkään päivä ole helppo. Päässä pyörryttää."
"Alan olla jonkin verran huolissani kunnostani. Auttaisiko, jos suurentaisin aamiaista?"
7.2: "Ei tätä ole kovin helpoksi tehty. Älä kysy mitään."
"Hiljaisuudessa soi kaikki maailman laulut, kauniisti ja taiten kirjoitetut sanat."
10.2: "Perjantaina olin kovin väsynyt. Minulla on stressiongelma."
"Ehkä reagoinnit tilanteissakaan eivät ole niin voimakkaita tai negatiivisia, kun asiat eivät tule yhtäkkiä, ikään kun niitä ei olisi koko ajan olemassa."
13.2: "Kirjoittaminen on jäänyt. Sumussa mennyt alkuviikko. Nyt olen vähän enemmän elossa, vaikka paavi eroaa virastaan ja ulkona tihuttaa vettä."
14.2: "Hampaankolossa olevat asiat on selvitettävä ensin, koska ne tulevat joka paikkaan."
"Älä suostu mihinkään ennen kuin asiat on selvitetty!"
16:2: "Kun olin lopettelemassa saunomista ja vielä alasti, joku ropeloi lukkoa ja astui ovesta."
"Uskon seksiin, uskon uniin, uskon onnistuneeseen kohmeloon. Ne ovat shamaanimatkoja."
18.2: "Pitäisi luopua kaikesta, karsia elämästään kaikki joutavat ärsykkeet, jotka vievät tilan todelliselta."
"Hän on niin kaukana valaistuneesta, ettei hänestä ole opettajaksi. Kun olin itse pimeydessä, Yrjänä oli liian ylevä."
19.2: "Herätys 8.15, koska Y aamutelevisiossa 8.19. Puhelin unohtuu takin taskuun, kun olen iltamyöhällä käynyt kellon kanssa väijyen Siwasta suklaanougatjäätelöä."
"Iloitsen vähästä, sellaisesta, mistä en aikanaan osannut. Mikään ei ole itsestäänselvyys enää. Ja Seitsentahokas on uuden levyn paras laulu."
20.2: "Puhuin pojille, unessa puhuin pojille. Teresan kirja kassissa viinojen tilalla, matkalla muualle."
"Oikeastaan odotan jo huomista."
21.2: "Jotenkin sitä tilannetta ei vain tule, mitä toivon ja odotan."
"En usko, että haluaisit, mutta minulla on avain."
En tosiaan lukenut niitä välissä olevia rivejä. Voi olla, että tämä vääristää. Luultavasti ensimmäisissä lauseissa näkyy ajattelemaan ja kirjoittamaan ryhtymisen hankaluus. Ikään kuin olisin ensin lastu laineilla, tunteet tulevat, asiat tapahtuvat. Sitten lopussa olen selvästi itseni herra, toimiva subjekti. Mielenkiintoinen kaava. Tämä vahvistaa ajatusta asioiden käsittelemisen psykologisesta merkityksestä. Ja siitä, että mitään hiljaisempaa elämää ei ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)